Tiehallinto Tie- ja liikennetekniikka Tulevaisuuden tutkimus-julkaisu palveluhakemisto | alkusivu TN 1/1997 Tulevaisuuden näkymiä 2/1997 Sisältö Lukijoille Liikenteen suuret haasteet Raportti johdon tulevaisuusseminaarista 2.6.1997 Uusi suunta Ruotsin liikennepolitiikassa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, osa I Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietintö Lyhyesti Poimintoja ESMERK-uutisista (ei verkkoversiossa) Tulevaisuuden näkymiä ilmestyy vähintään neljästi vuodessa. Lehden kustantaja on Tiehallinto ja julkaisija Tie- ja liikennetekniikka. Toimitukseen kuuluvat Nils Halla (vastaava toimittaja) ja Veijo Kokkarinen. toimituksen osoite on Tielaitos/tie- ja liikennetekniikka, PL 33, 00521 Helsinki, p. 0204 22 2516 (Halla), telefax 0204 22 2512. Jakelutoivomukset vastaavalle toimittajalle. - ISSN 0789-8886 (paperiversio). Lukijoille Kesäkuun alussa pidettiin lähinnä Tielaitoksen johdolle tarkoitettu yhdistetty tulevaisuusseminaari ja tiivistetty tulevaisuusstudio. Tilaisuuden yleisotsikkona oli ’Liikenteen suuret haasteet’. Tilaisuuden vetäjä Mika Mannermaa raportoi.  Ruotsissa on laajan valmistelutyön jälkeen siirtynyt parlamenttikäsittelyyn esitys sikäläisen liikennepolitiikan uudistamisesta. Björn Silfverberg tiivistää raportin keskeisen sisällön. Liikennepolitiikka on aina ajankohtainen meilläkin. Äskettäin liikenneministeriö sai valmiiksi oman visionsa liikenteen toimintalinjoista vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla.  Valtioneuvosto antoi viime syksynä eduskunnalle 1. osan tulevaisuusselontekoaan teemana ’Euroopan tulevaisuus’. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta sai keväällä valmiiksi siitä mietinnön, jota Veijo Kokkarinen referoi. Valiokunnan mietinnössä käsitellään ansiokkaasti mm. nykyisin paljon esillä olevaa globaalistumista. Valtioneuvosto antoi keväällä myös toisen osan tulevaisuusselontekoaan eduskunnalle. Palaamme tähän raporttiin (erityisesti sen liiteosaan) myöhemmin.  Lopussa on tavanomainen annos ESMERK/Future Survey –aineistoa, josta voi taas löytyä monenlaisia ’heikkoja signaaleita’ tulevaisuuskuvien rakentamiseen.    N. Halla   Sähköposti:Internet: [email protected] X400: G=Nils;S=Halla;O=TIEL;P=TIEL;A=Mailnet;C=FI    Tulevaisuuden näkymiä –lehdet ovat luettavissa myös Tiehallinnon www-palvelussa, valinta ’tulevaisuussivulta’, jonka osoite on: http://www.tiehallinto.fi/tulnak.htm, sivulla on myös joitakin tulevaisuusaiheisia linkkejä. Alkuun   Mika Mannermaa, dosentti, Future Studies Mika Mannermaa   LIIKENTEEN SUURET HAASTEET   Tielaitoksen johdon tulevaisuusseminaarin ja –studion 2.6.1997 raportti Tavoitteet Tulevaisuustyöskentelyn tavoitteena oli alustusten ja tilaisuuteen osallistuneiden tielaitoksen johdon edustajien oman työskentelyn avulla tunnistaa ja arvioida tielaitoksen toimintakentän tulevaisuuden kannalta keskeisiä ilmiöitä; megatrendejä, uhkia ja positiivisia mahdollisuuksia, sekä hahmottaa liikenteen kehittämisen painopisteitä tielaitoksen strategisen työskentelyn käyttöön. Tulevaisuusstudiotyöskentely on kehitelty nk. tulevaisuusverstaiden pohjalta; se on seminaarityyppiseen työskentelyyn soveltuva kevyt tulevaisuustyöskentelytapa. Tielaitoksen tulevaisuusstudioon osallistui n. 25 henkeä. Studion avasi tielaitoksen pääjohtaja Lasse Weckström. Tutkimusjohtaja Martti Mäkelä alusti liikenneministeriön visiotyöskentelystä, erikoistutkija Reijo Vanne hallituksen tulevaisuusselonteosta ja rakennusneuvos Risto Kärkkäinen ympäristöministeriön Aluerakenne 2017+ -hankkeesta. Työskentelyn menetelmällisenä asiantuntijana ja studiotyöskentelyn vetäjänä toimi tulevaisuudentutkimuksen dosentti Mika Mannermaa, joka myös alusti tulevaisuusajattelusta, tulevaisuudentutkimuksesta ja yhteiskunnallisen kehityksen yleisistä näkymistä tulevaisuudessa.   Studiotyöskentelyn toteuttaminen ja tulokset   Ongelmien ja uhkien tunnistaminen ja arviointi   Työskentely aloitettiin orientoitumalla siihen alustuksella tulevaisuusstudiotyöskentelyn ideasta, tulevaisuusajattelusta ja tulevaisuudentutkimuksen perusajattelutavasta sekä yhteiskunnallisen kehityksen tulevaisuudennäkymistä yleisesti (Mannermaa). Lisäksi kuultiin alustus liikenneministeriön visiotyöskentelystä (Mäkelä). Seuraavaksi koko osanottajaryhmä pyrki tunnistamaan ongelmia ja tulevaisuudessa mahdollisia uhkia liikenteen ja tielaitoksen kehittämisen näkökulmasta. Ensimmäisessä vaiheessa pyrittiin tuottamaan suuri joukko tällaisia tekijöitä. Tuloksena nousivat esiin seuraavat asiat (listaa on jossain määrin muokattu ja päällekkäisyyksiä karsittu tätä raporttia tehtäessä): Tieverkon kunnon säilyttämisen ongelmat tulevaisuudessa Mahdollinen energiakriisi Laaja-alaisen yhteiskunnallisen näkemyksen puuttuminen koskien tulevaisuuden tieinvestointeja Julkisen sektorin (valtio, kunnat) rahoitusongelmien vaikutukset infrastruktuurin ylläpitoon Ympäristöajatteluun perustuvat virhepainotukset liikennöintimuotojen välillä Järjestäytyneen yhteiskunnan jatkuvuutta uhkaavat paineet (eriarvoisuus maailmassa, Suomessa) Yksityisautoilun rajoittaminen hiilidioksidipäästöistä johtuen Kykenemättömyys reagoida riittävän nopeasti yhteiskunnallisen ympäristön muutoksiin liikenneinvestointien suunnittelussa Tielaitoksen näkökulman kapea-alaisuus ja heikko uudistumiskyky Suurten "gateway-odotusten" romahtaminen Alueellisen keskittymisen synnyttämät ongelmat ylläpitää (alemman tason) liikennöintiverkkoa Liikennejärjestelmän kehittämistä koskevan asiantuntemuksen romahtamien 10-20 vuoden kuluessa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle Irrationaalisesti liikenteessä liikkuvien lisääntyminen "Liikenteen kettutyttöjen" ilmaantuminen Autoilun väheneminen asennemuutoksista johtuen Tietoyhteiskunnan voimistumisesta aiheutuva fyysisen liikennöinnin väheneminen Valtakunnallisten ja paikallisten (liikenne)tavoitteiden yhteensovittamisen ongelma Vaikeus sallia erilaisia ratkaisuja eri alueilla samoihin tavoitteisiin pyrittäessä    Työskentelyyn käytössä olleen ajan niukkuudesta huolimatta ongelmia ja uhkia tulevaisuudessa löydettiin varsin monia ja hyvin erilaisia. Kaikkia ei kuitenkaan yhden päivän tulevaisuusstudiossa ehditä ratkaisemaan, ja sen vuoksi niiden välistä tärkeyttä arvioitiin koko ryhmässä, jonka jälkeen pidettiin kahteen ryhmään jakautuneena aivoriihi tulevaisuuden tarjoamien positiivisten mahdollisuuksien tunnistamiseksi.  Kun arvioitiin tulevaisuuden uhkien merkittävyyttä, esiin nousivat muita enemmän seuraavat kaksi tekijää: Laaja-alaisen yhteiskunnallisen näkemyksen puuttuminen koskien tulevaisuuden tieinvestointeja Tielaitoksen näkökulman kapea-alaisuus ja heikko uudistumiskyky   Näistä kahdesta selkeästi tärkeimmäksi arvioitiin ensimmäinen, "Laaja-alaisen yhteiskunnallisen näkemyksen puuttuminen koskien tulevaisuuden tieinvestointeja". Vertailun vuoksi todettakoon, että tielaitoksen vastaavassa tulevaisuusstudiossa joulukuussa 1996 kaikkein merkittävimmäksi ongelmaksi nousi "Detaljit ja eri liikennemuotojen sektoroitunut suunnittelu hallitsevat, halu ja kyky kokonaisnäkemyksellisyyteen ja pitkään aikaväliin puuttuu". Tulos oli siis hyvin samanlainen, vaikka studioiden osanottajat olivat paria henkilöä lukuun ottamatta eri henkilöitä.  Em. kahden tekijän nousemin muiden yläpuolelle ei merkitse sitä, etteivätkö myös muut listatut uhkat ja ongelmat olisi merkittäviä ja aihetta pitää mielessä jatkossa; niukan ajan puitteissa tulevaisuusstudiossa ei vain ollut mahdollista tarkastella muita kuin kaikkein tärkeimmäksi arvioitua tekijää.   Aivoriihi: tulevaisuudessa mahdolliset ratkaisut keskeisille ongelmille Ennen aivoriihtä kuultiin alustukset hallituksen tulevaisuusselonteosta (Vanne) ja ympäristöministeriön Aluerakenne 2017+ -hankkeesta (Kärkkäinen). Aivoriihtä varten jakauduttiin kahteen työryhmään. Työryhmien tehtävänä oli etsiä sellaisia tulevaisuuden ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tällä hetkellä joko "ensi vuoden budjettirajoitteista", nykyteknologiasta tai muista syistä johtuen ole vielä edes mahdollisia välittömästi toteuttaa. Lisäksi ryhmien tehtävänä oli hahmottaa lyhyen aikavälin toimenpiteitä pitkän aikavälin ratkaisujen toteuttamiseksi.   Tarkoitus oli siis luova ideointi, kuitenkin kurinalaisesti siten, että studion kuluessa pidetyt alustukset ja osanottajien oma asiantuntemus takaisivat sen, että mitään "täysin utopistista" ei esitettäisi. Seuraavassa esitellään aivoriihen tulokset ryhmittäin.   Ryhmä 1 Toimintaohjelma uhkan "Laaja-alaisen yhteiskunnallisen näkemyksen puuttuminen koskien tulevaisuuden tieinvestointeja" eliminoimiseksi Liikenneministeriön ja tielaitoksen yhteistyön kehittäminen (yhteistyöneuvottelut) Ohjelmien laatiminen tienpidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutusten selvittäminen Tielaitoksen toiminnan markkinoinnin tehostaminen Tehokkaan asiakaspalautejärjestelmän luominen Tielaitokselle kokonaisnäkemyksellinen sektorivastuu tieliikenteestä Toimintaohjelma uhkan "Tielaitoksen näkökulman kapea-alaisuus ja heikko uudistumiskyky" eliminoimiseksi Tehokas verkostoituminen Rekrytointipolitiikka: palkattava eri alojen asiantuntijoita Tielaitoksen henkilöstön osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan (rotaryt ym.) Prosessityöskentelyn laajempi käyttö Tielaitosuudistusta koskeva tehokas tiedottaminen   Ryhmä 2 Toimintaohjelma uhkan "Laaja-alaisen yhteiskunnallisen näkemyksen puuttuminen koskien tulevaisuuden tieinvestointeja" eliminoimiseksi Vision luominen liikennejärjestelmän tulevaisuudesta (tavoitealueet, sitoutuminen, yhteys hallituksen tulevaisuusselontekoon) Visiosta johdetut strategiat liikennejärjestelmälle ja tieliikenteelle Ohjaustason toimenpiteet: TTS eri tasoilla (hallinnon tasot, alueelliset tasot) Prosessin vieminen myös budjetoinnin tasolle   Asiakkaiden (mm. maakuntien) mukaanottaminen koko prosessiin ratkaisevan olennaista.   Toimintaohjelma uhkan "Tielaitoksen näkökulman kapea-alaisuus ja heikko uudistumiskyky" eliminoimiseksi Rakenteellisten uudistusten toteuttaminen ja hyväksikäyttö uudistumisessa (painopisteen siirtyminen tuotannollisesta toiminnasta sisällölliseen suuntaan); verkostoitumisen edistäminen (poliisin, liikenneturvan ym. kanssa) Osaamiseen panostaminen mm. rekrytoinnissa Koulutuksen keinojen täysimittainen hyödyntäminen Yhdessätekemisen korostaminen ("Ollaan yhtä tiehallintoa").   "Tarvitaan johdon selvä liputus muutosten puolesta."    Lopuksi Ehkä tärkein anti yhden päivän tulevaisuusstudiotyöskentelystä siihen osallistuville on se, että uhkia, mahdollisuuksia ja konkreettisia ratkaisuja on ajateltu omakohtaisesti. Tällöin osanottajat sitoutuvat ratkaisuihin voimakkaammin kuin jos joku ulkopuolinen niitä ehdottaisi. Tielaitoksen studiossa neljä luentoa ja niiden synnyttämät vilkkaat keskustelut veivät huomattavan osan varatusta ajasta jättäen omakohtaiseen työskentelyyn aikaa niukasti. Esiin ehdittiin nostaa vain päällimmäiset ajatukset. Kun tielaitoksessa on puolen vuoden sisällä pidetty kaksi tulevaisuusstudiota, joihin tämän raportin kirjoittaja on osallistunut, voidaan eräänlaisena yhteisjohtopäätöksenä todeta kaksi asiaa. Tielaitoksen johdon ja asiantuntijoiden piirissä näyttää vallitsevan huolestuneisuutta sen suhteen, että Suomesta puuttuu kokonaisnäkemys tavoiteltavasta liikennejärjestelmästä pitkällä aikavälillä. Toisaalta itsekritiikki kohdistuu tielaitoksen roolin kapea-alaisuuteen; ratkaisuja etsitään mm. koulutuksen, rekrytointipolitiikan, rakenteellisten muutosten ja verkostoitumisen suunnalta. Alkuun   Björn Silfverberg LT-Konsultit Oy   UUSI SUUNTA RUOTSIN LIIKENNEPOLITIIKASSA   NY KURS I TRAFIKPOLITIKEN Tehtävä Ruotsin hallitus valtuutti 22.12.1994 Kulkulaitosdepartementin johtajan asettamaan komitean, jonka tehtävänä oli uuden kansallisen liikennepoliittisen ohjelman laatiminen. Asetetun komitean (ns. KomKom) puheenjohtajana toimi Rolf Annerberg, Naturvårdsverketin pääjohtaja. Tehtävän valmistumislaivamääräksi asetettiin aluksi 1.12.1996, jota sittemmin lykättiin 4.3.1997 saakka. Aikaa valmisteluun kului siis runsaat kaksi vuotta ja henkilötyövuosia arvauksenomaisesti toista sataa. Työ jatkuu nyt eduskuntakäsittelynä. Ohjelma on julkaistu kahtena niteenä: Ny kurs i trafikpolitiken SOU 1997:35 Slutbetänkande av Kommunikationskommittén Ny kurs i trafikpolitiken SOU 1997:35 Bilagor till slutbetänkande av Kommunikationskommittén Sivumäärät ovat kunnioitettavat 585 ja 693. Pyydettyjen lausuntojen määrä oli useita satoja. Voidaan sanoa, että ohjelman tekoon oli valjastettu asiantuntemus ja poliittinen tahto koko yhteiskunnan kattavasti. Seuraava lyhyt kuvaus ohjelman sisällöstä perustuu paitsi ohjelman dokumentointiin, erityisesti sihteeristössä työskennelleen Hans Silbornin kanssa käymiini keskusteluihin.   Visio Ruotsin tulevan liikennejärjestelmän tulee tukea taloudellista ja sosiaalista kehitystä luonnonvaroja säästäen, ympäristöä ja ihmisen terveyttä tuhoamatta. Tulevaisuuden liikennejärjestelmän tulee olla taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävä. Näillä tavoiteilmaisuilla alkaa komitean esitys. Huomaa, että ympäristöpolitiikka nousee vahvasti kuvaan mukaan. Hyöty-kustannusperusteinen liikennepolitiikan teko on aikansa elänyt.   Liikennepoliittiset tavoitteet KomKomin yleinen liikennepoliittinen tavoitteenasettelu pilkkoutuu viiteen osa-aineistoon: hyvinvoinnin kasvu, työllisyys ja kilpailukyky ympäristön hyvä laatu turvallinen liikenne myönteinen alueellinen kehitys kuljetusjärjestelmän (palvelujen) saatavuus   Ohjelman teon taustalla on tietoinen pyrkimys vaikuttaa liikennepolitiikan tekoon myös koko Euroopan tasolla, maailmanlaajuisia velvoitteita unohtamatta. Jälkimmäisesta esimerkkinä keskeiselle sijalle nostettu CO2 -päästöjen vähentämistavoite -60 % pitkällä tähtäyksellä ja -15 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon nähden.   Punainen lanka Ulkoisten vaikutusten kuten melu, päästöt ja turvallisuus (eksterna effekter) sisällyttäminen (internalisering) tarkasteluihin erityisesti niin, että ne ovat arvotettuina taloudellisissa laskelmissa, on ohjelman läpivalaiseva yleisperiaate ja laskennallinen perusta. Tarkoitus on, että yhteiskunnallisesti oikea hinnoittelu ohjaa liikennejärjestelmän käyttäjiä toimimaan siten, että ohjelman tavoitteet toteutuvat. Yksilö tai yritys joutuu siten maksamaan liikkumisestaan ja kuljetuksistaan yhteiskunnallisen rajakustannushinnan. Pelkkä hinnoittelu ei luonnollisesti riitä, vaan lisäksi tarvitaan erilaisia sääntelytoimenpiteitä, joista useat liittyvät ylikansallisiin teknisiin standardeihin. Ympäristö ja liikenneturvallisuus, joihin liittyy kvantifioituja tavoitteita kuhunkin, ovat vaikutustarkastelujen keskeisin aiheisto. Näiden kautta arvioidaan eri keinovalikoimien määrää ja laatua erityisesti milloin on kyse ns. suuremman luokan muutostarpeesta. Henkilöliikenteen osalta komitean ehdotus pitää sisällään hinnankorotuksia sekä bensiinin että dieselin osalta. Ruotsin pitää työskennellä yleisesti ottaen fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseksi, pakokaasupäästöjen tiukentamiseksi ja ajoneuvojen ympäristö- ja turvallisuusluokituksen kehittämiseksi. EU:n suosituksia ja säädöksiä ei pyritä passiivisesti noudattamaan, vaan niihin pyritään mahdollisimman aktiivisesti itse vaikuttamaan. Tavaraliikenteen osalta todetaan, että ulkoisten kustannusten täysimääräinen sisällyttäminen hinnoittelumekanismeihin ei käy päinsä, jos kilpailukyky aiotaan säilyttää tai jopa sitä parantaa. Rautatieliikenteessä ratamaksuista luovutaan (tavaraliikenne) ja kombikuljetuksia suositaan. Vesiliikenteessä tasoitusta annetaan siten, että CO2 -veroa ei tämän kuljetusmuodon osalle aseteta. Suurempien kaupunkien osalta esitetään erityisiä toimenpiteitä siellä esiintyvien korkeiden rajakustannusten hallitsemiseksi (road pricing).   Infrastruktuurin rahoittaminen Tie- ja rautatieliikenteessä infrastruktuuri rahoitetaan periaatteessa yleisen verotuksen kautta. Joissakin tapauksissa voidaan harkita, että käyttäjä kytketään rahoitukseen mukaan erityisesti, jos hyödynsaaja on selkeästi tunnistettavissa. Ilma- ja vesiliikenteessä käyttäjä sen sijaan maksaa myös infrastruktuurin. Tätä perustellaan sillä, että kyseessä on suhteellisen pieni kustannuserä, jonka sälyttäminen käyttäjän maksettavaksi ei merkittävästi voi vaikuttaa liikennemuodon käyttösuhteeseen. Liikenteeseen kohdistuvien verojen ja maksujen asettaminen perustuu ensisijaisesti ulkoisten kustannusten sisällyttämisperiaatteeseen. Niin paljon maksetaan kuin mitä ulkoisia kustannuksia kukin aiheuttaa.   Tieliikenteeseen maksukorotuksia Tieliikenneverotukseen kohdistuu ehdotuksessa tuntuvia muutoksia bensiinin hintaan 10 äyrin korotus litraa ja vuotta kohden vuoteen 2020 mennessä CO2 -veron muodossa bensiinin ja dieselin energiavero porrastetaan niiden 'ympäristölaadun' mukaan. Mitä puhtaampi sen halvempi bio-polttoaineille pitkä energiaverosta vapaa sisäänajokausi liikenneturvallisuusperustein ajoneuvon painosta riippuva porrastettu ajoneuvovero. Mitä kevyempi sen halvempi dieselkäyttöisille uusille henkilöautoille vanhoihin nähden verohelpotuksia. Periaatteena, että uusi ympäristöystävällisempi auto maksaa suhteellisesti vähemmän (hankinta ja käyttö).   Nollavisio  Tavoitteena pitkällä tähtäyksellä on, ettei liikenteessä enää tule kuolonuhreja tai tapahdu vakavia loukkaantumisia. Tielaitos on nimetty toimenpideohjelman laatimisen pääasialliseksi vastuutahoksi. Muita vastuunkantajia ovat erityisesti liikenneopetusta antavat lukuisat opinahjot. Visio on synnyttänyt suurta innostusta toisaalla ja maireaa hymyilyä toisaalla.   Rautateille tuntuva satsaus SJ (VR) saa yksinoikeuden harjoittaa yritystaloudellisin perustein yliseudullista liikennettä (interregional) 700 MKr:lla ostetaan vuosittain täydentävää liikennettä seututasolla Tavaraliikenteeltä ei peritä ratamaksuja, mikä tekee 350 Mkr vuositasolla Kombiliikenteelle 100 Mkr tukea vuosittain 50 MKr:lla vuosittain avustetaan alempaa rataverkkoa kuten satamaradat, teollisuusraiteet jne.   Ympäristöystävällistä vesiliikennettä KomKom on tyytyväisyydelle muistanut Ruotsin satamien, ahtausalan järjestöjen ja varustamojen välistä kolmikantasopimusta rikki- ja typpipäästöjen vähentämiseksi. Kansainvälistä toimintaa peräänkuulutetaan niin, että saataisiin muutkin mukaan.   Ajoneuvomaksut isompiin kaupunkeihin Differentioitu ajasta ja paikasta riippuva ajoneuvomaksujärjestelmä tulisi ottaa käyttöön kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Tavoitteena on, että v. 2002 tällainen järjestelmä on toteutettu ainakin yhdessä kaupungissa. Nykyaikaiseen älykortti- ja GPS paikantamistekniikkaan perustuva pilottiprojekti tulisi käynnistää samantien.   Muita aiheita Voi sanoa, emi tuskin mikään osa-aihe, jolla on liikennepolitiikan teossa merkitystä, olisi unohtunut. Liikkumisen tasa-arvokysymykset: mies/nainen, liikuntarajoitteisen asema jne. saavat ohjelmassa omat kappaleensa. Ohjeena on, että kaikkia toimintastrategioita, joita jatkossa harkitaan tulee tarkastella myös tasa-arvokysymysten kannalta. Uudet tekniikat informaatioteknologian alalla otetaan kyytiin ja niitä kehitetään määrätietoisen tutkimustoiminnan kautta. Eräs tavoite taustalla on turhan liikkumisen karsiminen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.   Lopuksi Vastaavaan suoritukseen kuin ruotsalaiset KomKomissaan ei moni pysty eikä edes halua yrittää. Terävä kritisoija kuittaakin aiheen toteamalla "kunhan puhuvat". Paperia syntyi paljon ja demokraattinen piirileikki pyöri vinhasti. Nyt seuraa sitten parlamenttikäsittely, jonka tulosta en henno arvailla. Toivottavasti paketti pysyy kasassa, sillä silloin viimeistään tulee tarve myös Suomen puolella vastata huutoon. Alkuun   Veijo Kokkarinen Tiehallinto, tie- ja liikennetekniikka   VALTIONEUVOSTON TULEVAISUUSSELONTEKO OSA I:   TULEVAISUUSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 1/1997 VALTIONEUVOSTON SELONTEOSTA OSA 1 "SUOMI JA EUROOPAN TULEVAISUUS"   Mietinnön referointia ja arviointia Hallitus antoi syksyllä 1996 valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan, "Suomi ja Euroopan tulevaisuus" Eduskunnalle. Siinä selvitetään Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia ja erityisesti Euroopan kehityksen Suomelle asettamia haasteita. Selonteon toinen osa, joka valmistui keväällä 1997, keskittyy talouskasvun vahvistumiseen ja sen uhkiin, työllisyyden ja työyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen perusvalintoihin. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on antanut toukokuussa 1997 hallituksen selonteon ensimmäistä osaa koskevan mietinnön. Valiokunta on kuullut työnsä aikana useita eri alojen asiantuntijoita, järjestänyt puolueiden julkisen kuulemisen sekä järjestänyt videoseminaareja sellaisten maiden kanssa, joilla on kansainvälisen kehityksen kannalta suuri merkitys. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että hallituksen selonteossa käsitellään hallitusohjelman keskeisiä kysymyksiä. Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön tarkoituksena on luoda perustaa Suomen tulevaisuuden arvioinnille. Valiokunta on keskittynyt talouskysymyksiin, ja näkee taloudesta tulevan tämän hetken vaativimmat haasteet. Valiokunnan mielestä hallituksen selonteossa globaalistumisen merkitystä ei ole riittävästi sisäistetty. Valiokunta katsookin Euroopan ja Suomen tulevaisuuden määräytyvän yleisestä, koko maailmaa koskevasta kehityksestä, joskin myös suomalaiset ja eurooppalaiset linjavalinnat vaikuttavat maailmanlaajuiseen kehitykseen. Valiokunta näkee globalisaation kehityksessä hyvinvointivaltioon kohdistuvia uhkia. Tulevaisuusvaliokunta näkee erityisesti neljä Suomen tulevaisuuteen vaikuttavaa tekijää, joihin se toivoo hallituksen kiinnittävän erityistä huomiota: Nämä ovat globaalistuminen ja sen pelisäännöt, tieto ja teknologia, ihmisyys ja innovaatiot sekä asioiden ja elämän hallinta.   Globaalistumisen pelisäännöt Globaalistuminen ilmiönä tuli yleiseen tietoisuuteen 1980-luvulla, mutta tuolloin se ymmärrettiin lähinnä ympäristöä ja sen muutoksia tarkoittavaksi asiaksi. 1990-luvulla termillä on alettu tarkoittaa pääosin talouden globaalistumista eli maailmanlaajuista taloudellista kilpailua, yritysten monikansallistumista, rahavirtojen vapaata liikkuvuutta ja kansallisvaltion taloudellisen ja poliittisen itsemääräämisen supistumista. Tällä hetkellä globaalit markkinat ohjaavat useimpien valtioiden hallitusten päätöksentekoa sen sijaan, että demokraattiset elimet asettaisivat reunaehtoja markkinoille. Kansainväliset suuryritykset voivat muovata sijoittumismaansa politiikkaa itselleen edulliseksi. Globaali taloudellinen kilpailu asettaa paineita erityisesti eurooppalaisia hyvinvointiyhteiskuntia kohtaan. Globaali yritystoiminta hakeutuu maihin, missä tuotantokustannukset ovat pienimmät. Tässä mielessä Eurooppa menestyy heikosti Kaakkois-Aasian ja Amerikan kanssa. Kyseisillä alueilla etenkin työvoimakustannukset ovat selvästi Eurooppaan pienemmät. Etenkin lyhyellä aikavälillä taloudellisessa kilpailussa menestyvät sellaiset yritykset, jotka tehokkaimmin pystyvät siirtämään vastuun ja kustannukset sellaisista tuotannontekijöistä kuin työvoima, ympäristö ja verot muille eli lähinnä yhteiskunnalle. Tulevaisuusvaliokunta pitää tätä yritysten tuotantokustannusten ulkoistamista vastuuttomana. Globaalitalous toimii markkinaehtoisesti. Erityisesti USA:ssa ja Isossa-Britanniassa valtion tehtäviä talouden ja yhteiskunnan ohjaamisessa on supistettu, ja markkinoiden merkitys voimavarojen suuntaamisessa on lisääntynyt. Vaikka työehtojen "joustavuutta" lisäämällä työttömyys onkin molemmissa maissa saatu selvästi Manner-Eurooppaa pienemmäksi, työpaikkojen syntyminen ei näissä maissa ole valiokunnan mietinnön mukaan kuitenkaan poistanut ihmisten toimeentulovaikeuksia. Isossa Britanniassa on pari vuotta keskusteltu siitä, toimiiko kapitalismi liiaksi osakkeenomistajien puhtaan voiton tavoittelun mukaisesti. Maan kokemusten perusteella on noussut esille kysymys, voiko kansakunnan hyvinvointia ylipäänsä mitata BKT-mittareilla. Taloudella voi mennä hyvin, mutta kansalaisilla huonosti. Myös Suomessa menee taloudessa hyvin, mutta tutkimusten mukaan ihmiset voivat yhä huonommin. Kun talouden tehtävä yleensä on ollut toimia keinona hyvinvoinnin lisäämisessä, nyt taloudesta on tullut itsetarkoitus, ja ihminen on osa tehotaloutta. Tulevaisuusvaliokunta katsookin, että jatkossa kansakuntien hyvinvointia tulee mitata BKT:n asemasta varallisuuden käsitteellä, joka on bruttokansantuotetta laajempi käsite. Varallisuus on niiden asioiden summa, jota kansalaiset arvostavat. Vauraus sisältää talouden lisäksi poliittisen ja sosiaalisen alueen. Kansakunta, joka tekee jotkut rikkaiksi, mutta jättää toiset ulkopuolelle, on epäonnistunut yleisen hyvinvoinnin ja varallisuuden luomisessa. Viime aikoina tehtyjen arvotutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat tasoittaa tuloeroja ja säilyttää pohjoismaistyylisen hyvinvointiyhteiskunnan. Sen sijaan suomalaisten luottamus puolueisiin on kadonnut lähes tyystin. Vastineeksi BKT-pohjaiselle hyvinvoinnin mittaukselle on kehitelty varallisuustilinpitoa ja hyvinvointi- ja kehitysmittareita. Vuotuinen varallisuustilinpito sisältää bruttokansantuotteen lisäksi luonnonvarataseen, arvion luonnonvarojen käytöstä syntyneistä ympäristökuluista ja ympäristön tilasta sekä arvion työvoiman käytöstä. Valiokunnan mielestä mitattavien asioiden joukkoon tulee liittää myös ihmisen elämänlaatua kuten perusturvan taso, terveyden taso, osaamisen taso, tasa-arvo -kuvaavia muuttujia. Tällainen laajempi hyvinvoinnin mittaaminen ja sen avulla tehdyt kansainväliset vertailut mahdollistavat myös eri maiden poliittisten linjanvetojen ja päätösten arvioinnin Talouden globaalistuminen on jo nyt vähentänyt kansallisvaltioiden mahdollisuuksia vastata kansalaisten hyvinvoinnista. Tärkeät ratkaisut tehdään kansallisvaltioiden ulottumattomissa kansainvälisellä tasolla pääasiassa talouden toimijoiden piirissä. Yksittäisten maiden hallitukset ja parlamentit ovat joutuneet myötäilijöiden ja sopeutujien asemaan. Pyrkiessään turvaamaan kansalaisten työpaikat ja hyvinvoinnin hallitukset joutuvat kilpailemaan kansainvälisistä investoinneista ja kantamaan huolta omien yritysten kilpailukyvystä kansainvälisillä markkinoilla. Tulevaisuusvaliokunta katsookin, että myös Euroopassa valtion tehtävät tulevat muuttumaan laajan julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion ylläpitämisestä kansallisten markkinoiden ja yritystoiminnan edellytysten parantamiseen. Euroopassa tämän on katsottu suurella todennäköisyydellä tarkoittavan julkisten menojen ja sosiaalietuuksien leikkaamista, työn verotuksen keventämistä, työmarkkinoiden joustojen lisäämistä sekä palkkaerojen kasvua. Monet tärkeät asiat kuten ympäristönsuojelu ja kansainvälisen talouden pelisäännöt edellyttävät päätöksiä tasolla, jossa ongelmat ilmenevät. Tulevaisuusvaliokunta katsookin, että demokratia ja poliittinen järjestelmä eivät voi pitkään säilyä terveinä, jos globaalistuneen talouden rinnalle ei pystytä kehittämään vastaavalla tasolla toimivaa kansainvälistä ohjaus- ja valvontajärjestelmää. Järjestelmä vastaisi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien toimintasääntöjen laatimisesta markkinoille. Tulevaisuusvaliokunta toteaa myös, että globaalistuminen on tuonut selvästi esille sen, että valtioiden on suunnattava katseensa nykyisyydestä tulevaisuuteen ja kyettävä nykyistä paremmin arvioimaan päätösten vaikutukset pitkällä aikavälillä. Tulevaisuuden ennakoinnin tärkeyttä korostaa toimintaympäristön jatkuva muutos. Muutoksiin on kyettävä myös reagoimaan riittävän varhain. Pitkän aikavälin ennakoinnin merkitystä lisää myös 1990-luvulla alkanut yhteiskunnallisen murroksen aika.   Tieto ja teknologia Tietoyhteiskunnan keskeinen havainto on, että tieto sekä tietoon ja osaamiseen pohjautuva tuotanto ovat tulevaisuudessa menestymisen tärkeitä edellytyksiä. Luonnonvaroilla ei ole samaa merkitystä kuin ennen. Tosin raaka-aineiden puute ei ole ollut menestymisen välttämätön edellytys ennenkään. Japani ja Saksa ovat menestyneet, vaikka kummassakin maassa on niukasti raaka-aineita. Uusi tietotekniikka on lävistänyt tuotannon ja työelämän, ja se vaikuttaa myös kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Yhteiskunnan tasolla tietoyhteiskunta perustuu tieteelliseen tutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kyse on innovaatiojärjestelmästä, jonka toimivuus määrää kansantalouden kehityksen. Innovaatiojärjestelmän osia ovat koulutusjärjestelmä, tutkimus ja tuotekehitys. Uuden tekniikan soveltamisen ja kehittämisen osalta Suomella on hyvät lähtökohdat. Suomi on eräs maailman pisimmälle teknistynyt ja automatisoitunut maa. Olemme kärkijoukossa tieto- ja viestintätekniikan kehittämisessä ja soveltamisessa. Olemme johtavia maita monella alalla automatisoinnissa, mutta myös opetus- ja oppimistekniikoissa. Matkapuhelintiheydessä ja internetin käytössä olemme maailman ykkösiä. Tulevaisuuden kannalta tämä on hyvä perusta. Tieto- ym. tekniikan soveltamisessa tuotannon tehokkuuden lisäämiseksi ei ole esteitä. Huipputeknologiaan perustuva sähkö- ja elektroniikkateollisuus on noussut nopeasti Suomen teollisuuden kolmanneksi tukijalaksi perinteisen metalli- ja paperiteollisuuden rinnalle. Viennin arvosta alan osuus on jo lähes neljäsosa. Kasvuvauhti on ollut yli 10 prosenttia vuodessa, ja kolmen vuoden aikana on syntynyt 18 000 uutta työpaikkaa. Seuraavan viiden vuoden aikana tuotannon arvon ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan. Teknologian etenemisellä tulevaisuusvaliokunta näkee myös varjopuolen. Vaikka tekniikka on tuonut myös uusia työpaikkoja, automaatio etenkin teollisuudessa mutta myös palveluissa on syönyt niitä. Suomi on tässä suhteessa poikkeus Keski-Eurooppaan verrattuna. Siellä keskeiset, suuria ihmisjoukkoja palvelevat laitokset kuten myymälät, pankit, huoltamot, rautatiet, postit ja sairaalat eivät ole samalla tapaa automatisoituja kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Sama tilanne on myös julkishallinnossa. Euroopassa on virallisesti noin 20 miljoonaa työtöntä. Työttömyysluvut olisivat vielä synkemmät, mikäli automaatio olisi edennyt teollisuuden lisäksi myös palvelusektorilla ja julkisessa hallinnossa yhtä nopeasti ja pitkälle kuin Suomessa. Jeremy Rifkin väittää, että vasta 5 prosenttia länsimaiden yrityksistä hyödyntää uutta teknologiaa, mutta kun sen käyttöaste nousee tulevaisuudessa, 80 prosenttia teollisuustyöläisistä putoaa työmarkkinoilta. Tietotekniikka tekee tarpeettomiksi myös yli kolmanneksen toimistotyöstä. Vaikka ennuste lienee totta vain osaksi, on valiokunnan mielestä työn tulevaisuuden ongelmat saatava päätöksenteon keskiöön nykyistä vakavammin. Sveitsiläisen liikkeenjohdon instituutin IMD:n arvion mukaan Suomen ulkoinen kilpailukyky oli vuonna 1996 maailman neljänneksi paras. Suomen hyvä kilpailukyky perustuu erityisesti työntekijöiden hyvään koulutukseen ja ammattitaitoon. Myös tieteen ja teknologian kehitys sai instituutilta kiitosta. Lisäksi Suomen infrastruktuurin nähtiin olevan huipputasoa vertailumaiden joukossa.   Ihmisyys ja innovaatiot Tulevaisuusvaliokunta näkee innovaation arkikielen merkitystä laajempana käsitteenä. Innovaatioita ovat teknologisten sovellutusten lisäksi kaikki inhimillisen elämän kekseliäisyys, luovuus ja uudistumiskyky. Esimerkkeinä innovaatiosta mainitaan ilmaisen terveydenhuollon kehittäminen Kanadassa ja peruskoulu-uudistus Suomessa. Valiokunnan mielestä palvelujen, teollisuuden ja hallinnon innovaatiot ovat yksilön ja yhteiskunnan menestyksen ehtoja. Innovatiivinen toiminta ja verkostuminen ovat erityisen tärkeitä koulutuksessa ja työelämässä. Tulevaisuuden tutkijat pitävät tietoa, ihmisten ajattelua ja osaamista tärkeänä tuotannontekijänä. Ei riitä yksin innovaatioiden tuottaminen, vaan niitä pitää osata soveltaa myös käytäntöön. Euroopan Unionin selvityksen mukaan Euroopan teknologinen osaaminen on useilla aloilla vähintäänkin yhtä hyvä kuin USA:n tai Japanin, Mutta useisiin kansallisvaltioihin jakautunut Eurooppa on kilpailijoitaan selvästi heikommassa asemassa osaamisen muuttamisessa liiketoiminnaksi. Innovaatiokyky nousee yhteiskunnan selviytymisen taidoksi erityisesti murrosvaiheiden nopeiden muutosten aikana. Koska innovaatiot eivät ole kiinni luonnonvaroista tai muista materiaalisista lähtökohdista, vaan pääosin ihmisten ajattelusta, työstä ja ponnistuksista, ne ovat mahdollista kaikissa yhteiskunnissa ja kaikilla ihmisen elämän tasoilla. Koko yhteiskuntaa hyödyttävien sosiaalisten innovaatioiden läpivienti edellyttää yksilöiden ajattelun lisäksi myös yhteiskunnalta pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Yhteiskunnalla on monia keinoja lisätä innovatiivisuutta. Keinoja on mm. yleissivistävä peruskoulutus, yliopistokoulutus ja tutkimus. Sen sijaan yhteiskunta, josta puuttuu avoimuus, ilo ja innostus, ei tuo innovatiivisuutta. Innovatiivisuus edellyttää tulevaisuuteen suuntautuvaa henkeä.   Asioiden ja elämän hallinta Tulevaisuusvaliokunta esittää asioiden ja elämän hallinnan kehittämistä usealla tasolla: yksilön, kansallisvaltion, EU:n ja globaalilla tasolla. Mannereurooppalaisessa traditiossa on totuttu siihen. että ihmisiä hallitaan, ohjataan ja valvotaan ylhäältä. Valtion, kirkon, puolueen, työnantajan, opettajan ja vanhempien on oletettu tietävän, mikä on kansakunnalle ja ihmisille on parasta. Tulevalle yhteiskunta- ja talouskehitykselle on ominaista yksilöllistyminen sekä ihmisten omatoimisuuden korostaminen. Samalla kuitenkin painotetaan, että ihmisille on luotava edellytyksiä oman elämän hallintaan, jotta ihminen kiinnittyy yhteiskuntaan. EU:ssa Suomi on uudenlaisen sääntelyn piirissä. Valiokunta katsoo EU:n direktiiveissä ilmenevän jäsenmaiden yksityiskohtaisen sääntelyn menneen liian pitkälle. On arvioitu, että suurin osa kyseisistä asioista voitaisiin hoitaa kansallisella tasolla, ja osa säätelystä on turhaa ja vain vaikeuttaa yhteiskunnan uusiutumista. Toisaalta ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta keskeiset kysymykset ovat jääneet ilman yhteisiä pelisääntöjä. Globaalitason poliittista ohjausta on kehitettävä uudelta pohjalta. Maailmanlaajuistuvan talouden rinnalle on luotava poliittisia ratkaisuja, muuten talous saa ylivallan. Globaalitason politiikkaa onkin syntymässä, mutta ei vallitse yksimielisyyttä politiikan sisällöstä tai minkä instanssien globaalitason politiikka pitäisi tehdä. Valiokunta ei ota sääntelyn sisältöön tai suorittajaan kantaa. Tällä hetkellä EU, Nafta, Mercosur ja Asean sekä kansainväliset yhteisöt kuten YK, OECD, WTO ja G7 sopivat yhä enemmän keskenään politiikan ja talouselämän pelisäännöistä.   Tulevaisuusvaliokunnan kannanotot tiivistettynä Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että hallitus ottaa toiminnassaan huomioon seuraavat asiat: BKT:n sijasta kansakuntien hyvinvointia aletaan mitata varallisuustilinpidolla Demokraattisen kansainvälisen päätöksentekojärjestelmän luominen Hallitus turvaa edellytykset innovaatiojärjestelmälle ja asioiden ja elämän hallinnalle Hallitus kehittää menettelyn teknologian kehityksen ennakoimiseksi Hallitus tekee tilanneanalyysin valtion tehtävistä ja hyvinvointiyhteiskunnasta   Tulevaisuusmietinnön arviointia Tulevaisuusvaliokunta on tuonut esiin laajasti globaalin talousjärjestelmän vaikutuksia eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Globaalitalouden negatiivisten vaikutusten vähentämiseksi tulevaisuusvaliokunta painottaa kansainvälisten pelisääntöjen tärkeyttä. Sääntelyjärjestelmää kaivataan jopa elinkeinoelämän omassa piirissä. Suursijoittaja Soros ennustaa kapitalismin jopa tuhoavan itsensä, ellei se ota huomioon demokratiaa ja muita kuin talouden sisäisiä arvoja. Amerikkalaisen tulevaisuudentutkijan Rifkinin mukaan markkinaehtoisen tehotalouden köyhdyttämät massat uhkaavat yhteiskuntaa mellakoilla ja rikollisuudella, mikäli heidän osaansa ei paranneta. Kirjoittajan mielestä globaalin talousjärjestelmän pelisääntöjen laatiminen ja niiden valvonta kuuluisi YK:lle. Tällöin pienten maiden ja kehitysmaiden intressit voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä liikenneasioita ei ole käsitelty. Myös yhteiskuntaan liittyvät linjaukset ovat sen verran yleisluonteisia, että niiden vaikutuksia liikennejärjestelmän kehitykseen on vaikeaa arvioida. Liikenteen kehityksen arvioitiin tarjoaa enemmän eväitä hallituksen selonteon toinen osa, joka keskittyy talouskasvuun ja uhkiin, työllisyyden ja työyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä hyvinvointiyhteiskunnan perusvalintoihin.   Referoitu raportti: Tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/1997 vp valtioneuvoston selonteosta osa 1 "Suomi ja Euroopan tulevaisuus" Alkuun   Nils Halla   LYHYESTI Lämpenevä maailma The Economist’ssa (numerossa June 28th – July 4th 1997) tarkasteltiin, miten Rion vuoden 1992 ympäristökokouksen lupaukset ovat toteutuneet. Yhtenä oli sitoutuminen vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Tavoitteena oli, että CO2-päästöt eivät vuonna 2000 olisi korkeammat kuin vuonna 1990. Seuraavassa taulukossa on arvioitu tilanne:   Carbon-dioxide emissions, m tonnes Projected   % change   1990 2000 1990-2000 Switzerland 44 42 -5 Britain 584 563 -4 Germany 983 945 -4 Netherlands 162 163 1 Denmark 53 55 4 Sweden 53 55 4 Belgium 109 113 4 Norway 32 34 6 Japan 1068 1123 6 Austria 59 65 10 France 379 417 10 Italy 408 447 10 United States 4895 5449 11 New Zealand 25 28 12 Canada 432 492 14 Ireland 33 38 15 Greece 73 89 22 Australia 265 328 24 Portugal 42 53 26 Spain 217 273 26 Finland 54 69 28 Turkey 138 238 72 Source: IEA   Eräät maat ovat ylittämässä tavoitteen: Sveitsi (ja Hollanti) ovat menestyneet hyvin. Englantia auttaa laajamittainen siirtyminen hiilestä maakaasun käyttöön. Saksan hyvän sijoituksen syynä on Itä-Saksan saastuttaneen teollisuuden sulkeminen. Vaikka Suomen tonnimääräinen CO2-tuotto ei niin valtaisa olekaan, niin olemme tässä vertailussa sijoittuneet todella huonosti. Suomen osalta tavoite ei tulle toteutumaan, ja hallituksen uusimmat energiapoliittiset linjaukset eivät ainakaan paranna tilannetta. Kun meillä sähköenergiantuotannossa (kaukolämpötuotannossakin) turvaudutaan yhä enemmän hiileen (maakaasun osuus lisääntyy, mutta sen poltto on myös kohtalainen CO2-lähde), niin voi hyvinkin olla, että autoliikenteen vähentämishankkeet saavat tätäkin kautta taas uutta pontta.