Tiehallinnon pääsivujen linkkilista

Tiennäyttäjä-lehti

takaisin sisältöluetteloon

Muutoksia näkemäalue-vaatimuksiin

S12 etusivulle


Uudet näkemäaluevaatimukset on nyt esitetty liikenne- ja viestintäministeriön ohjeessa yleisten teiden näkemäalueista. Ohje on valmisteltu yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön, Tiehallinnon ja Ratahallintokeskuksen kanssa.

Liikenneministeriö antoi vuonna 1981 päätöksen (314/1981) yleisten teiden näkemäalueiden määräämisestä. Päätöksen uusimistyö käynnistyi keväällä 2001 Ratahallintokeskuksen esitettyä liikenne- ja viestintäministeriölle eräitä säädösmuutoksia tasoristeyslainsäädännön kehittämiseksi ja tasoristeysturvallisuuden parantamiseksi. Myös Tiehallinnolla oli näkemäalueisiin liittyviä uudistamistarpeita.

Tärkeimmät muutokset

Näkemäalueiden määräämisperusteina ovat edelleen pysähtymis-, kohtaamis-, ohitus- ja liittymisnäkemät. Uudessa ohjeessa näkemävaatimuksia eri tilanteissa on täsmennetty.

Kaksiajokaistaisilla teillä vaadittiin aiemmin riittävästi osuuksia, joilla on ohitusnäkemä. Ohitusmahdollisuus voidaan nyt järjestää muutoinkin. Yleisesti käytetty keino varsinkin parannettavilla teillä on ohituskaistojen rakentaminen. Parantaminen voidaan tällöin tehdä suuntauksen osalta mahdollisimman paljon vanhaa tielinjaa hyödyntäen, mikä säästää ympäristöä ja alentaa rakennuskustannuksia. Ohitusnäkemien parantamisesta ei ole myöskään paljon hyötyä, kun liikennemäärä on suuri. Vastaan tuleva liikenne estää tällöin ohittamisen.

Leveäkaistaisilla teillä vaaditaan liikenneturvallisuuden takia pysähtymisnäkemää pitempi kohtaamisnäkemä, koska omalla ajokaistalla ohittamista aikovan on voitava varmistua, ettei vastakkaisesta suunnassa ohiteta yhtä aikaa. Leveäkaistainen tie on tarkoitettu enintään kolmelle kohtaamistilanteessa rinnakkain olevalle ajoneuvolle.

Mitoitusnäkemien vähimmäispituudet

Näkemäalueita määrietettäessä käytettävien mitoitusnäkemien vähemmäispituudet ovat seuraavat:

Mitoitusnopeus
(km/h)

Pysähtymisnäkemät
L
p 1)
(m)

Kohtaamisnäkemät
L
k 1)
(m)

Ohitusnäkemät
L
o
(m)

Liittymisnäkemä
Ll 2)
(m)

-30

25 (20)

50 (40)

-

60 (40)

40

35 (30)

70 (60)

-

80 (60)

50

55 (45)

110 (90)

550

105 (80)

60

75 (65)

150 (130)

600

130 (100)

70

95 (85)

190

650

160 (120)

80

120 (105)

240

700

200 (150)

90

150

300

800

230 (190)

100

180

360

850

270 (240)

110

220

440

900

320 (300)


1) Suluissa mainittuja arvoja voidaan käyttää kohtuuttomien kustannusten välttämiseksi taajamaolosuhteissa

2) suluissa mainittuja arvoja voidaan käyttää kohtuuttomien kustannusten välttämiseksi

Mitoitusnäkemien vähimmäispituuksia koskevaan taulukkoon on tehty useita muutoksia. Taulukkoon on esim. lisätty mitoitusnopeudeksi ­ 30 km/h, koska liikenneturvallisuuden vuoksi mm. taajamissa käytetään yleisesti 30 km/h nopeusrajoituksia.

Pysähtymisnäkemäpituudet on tarkistettu mitoitusnopeuksille 40 km/h, 50 km/h, 110 km/h ja 120 km/h. Taulukkoon on lisätty sulkuihin pysähtymisnäkemän vähimmäisarvot, jotka perustuvat lyhyeen reaktioaikaan (1,5 s) ja joita voidaan käyttää taajamaväylien suunnittelussa kohtuuttomien kustannusten välttämiseksi. Suluissa olevia arvoja tarvitaan ongelmallisissa kohdissa, joissa ympäröivä maankäyttö ei mahdollista normaalien pysähtymisnäkemien järjestämistä. Tällaisia kohtia voivat olla mm. tunnelit ja taajamarakenteen sisällä olevat tiet, joissa näkemää haittaavat keskikaiteet tai vastaavat rakenteet.

Kohtaamisnäkemäpituus on kaksi kertaa pysähtymisnäkemäpituus. Arvot on korjattu pysähtymisnäkemäpituuksia vastaaviksi. Suluissa olevat arvot on annettu vain taajamassa sallituille nopeuksille, koska leveäkaistateitä taajaman sisällä ei käytetä.

Tutkimusten mukaan kuljettajat tarvitsevat aiemmassa päätöksessä esitettyjä pitempiä ohitusnäkemäpituuksia. Ohitusnäkemäpituudet on esitetty ainoastaan mitoitusnopeuksille 50-110 km/h. Pienempiä mitoitusnopeuksia käytetään lähinnä taajamissa, jossa ohitustarve on vähäinen eikä ohittaminen yleensä vastaantulevan liikenteen tai lukuisten liittymien vuoksi ole yleensä edes mahdollista.

Tasoliittymät

Tapauksessa, jossa liittyvältä tieltä tulevalla on väistämisvelvollisuus, on poistettu pysähtymisnäkemään perustuva näkemävaatimus. Lisäksi liittymisnäkemään perustuvassa näkemäaluevaatimuksessa on lyhennetty etäisyyttä, jolta näkemä päätien suuntaan avautuu liittyvältä tieltä saapuvalle. Liittyvän tiellä silmäpisteen etäisyys maaseudulla on lyhennetty 25 metristä 20 metriin ja poikkeuksellinen arvo on pidetty ennallaan 15 metrissä. Taajamaa varten on määritetty vastaaviksi arvoiksi 15 metriä ja 10 metriä.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa tehtyjen tasoliittymien turvallisuustutkimusten mukaan henkilövahinko-onnettomuuksien riski oli keskimääräistä suurempi nelihaaraisissa liittymissä, joissa näkemät olivat erittäin hyvät.

Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin liittymänäkemien vaikutuksia sivutieltä saapuvien ajokäyttäytymiseen todettiin, että sivutieltä tulevien kuljettajien päätien liikenteen havainnointi muuttui näkemien parantuessa. Sekä vasemmalle että oikealle käännyttäessä vasemmalle katsominen väheni viimeisen 20 metrin matkalla ennen liittymää, kun näkemät olivat hyvät. Ajonopeudet kuitenkin säilyivät ennallaan. Turvallinen liittyminen ja risteäminen vaativat kuitenkin riittävää näkemää päätielle, mutta näkemän tulisi avautua vasta siltä etäisyydeltä päätiestä, jolla päätös liikennevirtaan liittymisestä pitää tehdä.

Myöskään ulkomaisissa ohjeissa ei yleensä vaadita Suomen näkemäpäätöksen kaltaista pysähtymisnäkemään perustuvaa näkemää tai liittymisnäkemään perustuvaa näkemää, jossa näkemä alkaa kaukaa sivusuunnalta ja ulottuu kauas päätien suuntaan. Muissa maissa liittyvän tien tulosuunnalla vaaditaan yleensä vain pysähtymisnäkemä liittymäalueelle tai väistämisvelvollisuutta osoittavaan kohtaan. Myös näkemä päätien suuntaan itse liittymäalueella avautuu vasta lähellä ajoradan reunaa.

 

Ohjetyön laatimisen yhteydessä tehtiin myös suppea selvitys, jossa mitattiin sivutien liittymässä pysäyttämään joutuneiden kuljettajien silmäpisteen etäisyyttä päätien reunasta. Tulosten mukaan pysäyttämispaikka on yleensä 5-10 metrin etäisyydellä päätien reunasta. Yli 10 metrin etäisyydelle pysäytti noin joka neljäs kuljettaja.

Kiertoliittymät eli liikenneympyrät ovat yleistyneet ja näille on määritetty näkemävaatimukset. Näkemävaatimukset on määritetty myös tasa-arvoisiin liittymiin.

Tasoristeykset

Yleisen tien ja rautatien tasoristeyksessä on poistettu tien suunnasta 30-65 metrin etäisyydeltä vaadittu näkemä radan suuntaan. Ohjeeseen on lisätty pyörätien ja radan tasoristeystä koskevat näkemävaatimukset.

Pyöräteiden liittymät

Näkemäaluevaatimuksissa on otettu huomioon pyörätien ja moottoriajoneuvoliikennettä palvelevan tien liittymässä etuajo-oikeus- ja väistämisjärjestelyt sekä se tapahtuuko risteäminen tien linja-osuudella tai tasoliittymässä.

Kirjoittaja:
Tieinsinööri Ari Liimatainen
Tiehallinto
Puh. 0204 22 2334,
[email protected]

Ohje:
Liikenne- ja viestintäministeriön ohje yleisten teiden näkemäalueista

takaisin alkuun

takaisin sisältöluetteloon

S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö