Siltapaikka SAVERKEIT

			VAIHTOEHTOJEN KUVAUS Vaihtoehtojen muodostaminen (Raportin kappale 2.1) Lossipaikan kehittämiseksi päätettiin alustavasti tutkia neljää eri ratkaisuvaihtoehtoa: avattava silta, kiinteä matala silta, kiinteä korkea silta, ja nykyisen lossin kehittäminen. Tunnelivaihtoehtoa ei otettu mukaan tarkasteluun aikaisemmissa Turun saariston selvityskohteissa todettujen siltaan verrattuna n. 3-4 -kertaisten toteutuskustannusten takia. Siltavaihtoehtojen muodostamisen pohjana oli vuonna 1989 TVH:n suunnitteluosaston sillansuunnittelutoimistossa laaditut siltaluonnokset, jotka pohjautuivat TVL:n Turun piirissä vuonna 1987 laadittuihin alustaviin siltapaikka-asiakirjoihin. Alustavissa siltapaikka-asiakirjoissa lossi esitettiin korvattavaksi joko korkealla kiinteällä sillalla, jonka korkeus olisi 20 (tai 16) metriä tai ponttooni- ja läppäsillan yhdistelmällä. Ponttooni- ja läppäsillan yhdistelmä sijoittui nykyisen lossipaikan kohdalle ja korkea kiinteä silta lossipaikan eteläpuolelle. Avattava silta esitettiin toimivaksi itsepalveluperiaatteella ja avautuvan osan vapaan aukon leveydeksi ehdotettiin 7 metriä, ponttooni käännettynä 40 metriä. Siltaluonnokset tehtiin molemmista vaihtoehdoista. Kyseisiin selvityksiin ei sisältynyt ympäristö- tai liikenteellisten vaikutusten arviointia. Jatkosuunnitteluun suositeltavaa vaihtoehtoa ei alustavien siltapaikka-asiakirjojen ja siltaluonnosten perusteella esitetty. Tässä yleissuunnitelmassa siltalinjauksia on lähdetty tarkentamaan kartta-aineiston sekä keväällä 1999 tehdyn maastokatselmuksen ja viistokuvauksen pohjalta. Lähtökohdiksi on asetettu mm. maiseman mahdollisimman vähäinen haittaaminen sekä veneilyn ja ammatti- ja viranomaismerenkulun yhteystarpeiden turvaaminen. Näillä perustein alustavaan tarkasteluun on valittu linjauksiksi nykyisen lossipaikan linjausta myötäilevät avattava siltavaihtoehto ja kiinteä siltavaihtoehto, joiden kummankin alikulkukorkeus on 8 metriä. Kolmas vaihtoehto on 18 metriä korkea kiinteä silta, joka on linjattu pääosin nykyisen lossipaikan eteläpuolelle. Avattavan siltavaihtoehdon osalta tutkittiin alustavasti myös vaihtoehtoa, jossa kiinteän osan alikulkukorkeus oli alle 8 metriä, jolloin mm. sillan maisemaansopivuus erityisesti Houtskarin pääsaaren puoleisella rannalla olisi parantunut pengerkorkeuden pienentyessä. Merkittäväksi lähtökohdaksi hyväksyttiin kuitenkin Saaristomeren merivartioston ennakkolausunnossa 16.9.1998 esittämä vaatimus myös avattavien siltojen ohittamisesta viivytyksettä ihmishenkien pelastamisessa ja muissa vastaavissa hälytysluonteisissa tehtävissä voidaan taata kaikissa olosuhteissa. Myös kunnan palolaitoksen osalta on esitetty palo- ja pelastusaluksen mastojen ja antennien edellyttävän 8,0 m:n alikulkukorkeutta. Alikulkukorkeuden nostaminen muutoin minimiksi katsotusta 6,0 metristä 8,0 metriin ei Saverkeitin lossipaikalla katsottu johtavan kustannusten tai maiseman osalta kohtuuttomaan lisähaittaan. 8 m:n alikulkukorkeus mahdollistaa myös lähes kaikkien moottoriveneiden, pienempien kalastusalusten ja työveneiden kulun sillan altaläppää nostamatta, minkä katsotaan olevan eduksi tieliikenteelle, jossa ehtiminen Kittuisten lauttarantaan luo kiirettä muutoin vähälukuiseen liikenteeseen. Lisäksi yleisesti katsottiin, että alikulkukorkeuden tulisi vastata Kivimon lossipaikan kehittämisen yleissuunnitelmassa esitettyä avattavan sillan alikulkukorkeutta (8,0 m). Korkea siltavaihtoehto oli vuoden 1989 suunnitelmaluonnoksissa linjattu Höggarnin saaren kautta, mutta linjausta tarkennettiin yleissuunnitelmassa siten, että linjaus sijoittui Houtskarin pääsaaren puolellanykyisen lossipaikan kohdalle jatkuen Höggarnin saaren pohjoispuolelta noin 150 metrin päähän Saverkeitin saaren nykyisestä lossipaikasta sen eteläpuolelle. Siltaluonnoksissa esitetty linjaus olisi aiheuttanut Houtskarin pääsaaren ja Höggarnin saaren välisen osuuden pengertämisen sekä koko Höggarnin saaren tärveltymisen. Nykyisen kesämökkiasutuksen ei katsota liiemmälti kärsivän uudesta linjauksesta. Kuva 18. Siltavaihtoehtojen linjaukset. Kuva 20. Siltapaikka Houtskarin pääsaaren puolella. Kuva 21. Siltapaikka Saverkeitin puolella. Sivun alkuun Vaihtoehtojen kuvaus (Raportin kappale 2.3) 2.3.1 Nykyisen lossin kehittäminen (VE 0+) Nykyisen lossin kehittämisvaihtoehdossa Saverkeitin 44 tonnin lossi korvataan uudella lossilla noin 10 vuoden sisällä, kun nykyisen lossin laskennallinen käyttöikä on lopussa. Uuden lossin kantavuus on 70 tonnia, jolloin raskaan liikenteen painorajoitus liikennöintiväliltä poistuu. Lossin uusimisen yhteydessä lossirannan rakenteita (maatuet ja kalturit) uusitaan. Samoin lossirannan palvelutasoa ja yleisilmettä saatetaan kohentaa jonkin verran. Suuremman lossin takia lossirantoja saatetaan joutua ruoppaamaan säännöllisin välein. Kuva 17. 70 tonnin lossi. Uuden lossin liikennöintiä ei rajoiteta päiväaikataululla, mutta yöaikataulu jää käyttöön. Liikennöinnin palvelutasoa tarkistetaan kuitenkin aika ajoin. Nykyisenlainen varalossien käyttö ja säännölliset huollot ja telakoinnit pitävät palvelutason ja toimintavarmuuden hyvänä jatkossakin. Keskimääräinen viivästys autoliikenteelle Saverkeitin lossilla ontässä vaihtoehdossa edelleen 11 minuuttia. 2.3.2 Avattava silta (VE 1) Siltapaikka sijaitsee lähes nykyisen lossipaikan kohdalla, noin 20 metriä nykyisestä lossipaikasta pohjoiseen päin. Avattava siltaosa on sijoitettu Houtskarin pääsaaren puoleisen meripenkereen päähän. Läppä avataan hydraulisesti ja nostokoneisto sijoitetaan maatukeen. Läppäsillan vapaan aukon leveys on 13 metriä yhteysaluksen mitoituksen mukaisesti ja läppäaukon tuet on suojattu törmäysjohtein. Vesisyvyys läpän kohdalla on noin 6 metriä. Nykyinen 3,0 metrin veneväylä linja-taan kulkemaan sekä keskiaukon että läppäaukon kautta. Ruoppausta ei tarvita, mutta läpän kautta kulkeva väylä on kuitenkin viitoitettava. Kiinteän sillan alikulkukorkeus keskiaukossa on vähintään 35 metrin leveydellä 8,0 metriä keskiveden korkeudesta MW 2000 mitattuna ja sillan vapaa korkeus on 8,5 m, jolloin on huomioitu 0,5 metriä korkean veden ja aallokon vaikutus. Sillan kiinteä osa on viisteellinen, teräsbetonikantinen jatkuva liittopalkkisilta. Sillan jännemitat ovat 20+50+65+85+65+50+42 m ja sillan kokonaispituus on 389 m. Sillan välituiksi on alustavasti esitetty pilaripareja. Maatuet ja Houtskarin pääsaaren puoleinen reunimmainen välituki voidaan perustaa maanvaraisina ja muut välituet paalujenvaraisina. Silta sijoittuu tiegeometrialtaan koko pituudeltaan suoralle. Uutta tielinjaa rakennetaan rantojen tuntumaan noin 700 metriä. Meripenkereen pituus Houtskarin pääsaaren puolella on noin 80 metriä ja penkereen maksimikorkeus sillan maatuen kohdalla noin 6 metriä keskiveden pinnasta mitattuna. Pitkähköön meripenkereeseen on päädytty siltarakenteen sijasta pohjaolosuhteiden ja matalan vesisyvyyden vuoksi, jolloin vaihtoehdon rakentamiskustannuksia saatiin alenemaan merkittävästi ja vaihtoehdon taloudellinen kannattavuus paranemaan. Saverkeitin puoleiselle rannalle sijoittuvan tulopenkereen pituus on 50 m ja maksimikorkeus 5 metriä. Penkereiden korkeus on pyritty saamaan mahdollisimman matalaksi käyttämällä sillan pystypyöristyssäteenä arvoa S=2000 m ja pituuskaltevuutena 4,0 %. Meripenkereeseen rakennetaan virtausaukko parantamaan virtausolosuhteita. Sillan hyödyllinen leveys on 7,0 m, jolloin ajoradan leveys on 6,0 m ja pientareiden 0,25 m. Sillan kaiteena käytetään normaalia korkeampaa 1,3 m:n kaidetta kevyen liikenteen turvallisuuden takia. Rakennustyön ajan lossi toimii nykyisellä paikallaan. Kuva 25. Läppäsillan periaatekuva. 2.3.3 Matala (8 m) kiinteä silta (VE 2) Suunniteltu siltapaikka ja tien vaakageometria ovat samat kuin vaihtoehdossa 1. Kiinteän siltaosan alikulkukorkeus keskiaukossa on vähintään 35 metrin leveydellä 8,0 metriä keskiveden korkeudesta MW 2000 mitattuna ja sillan vapaa korkeus on 8,5 metriä. Silta on tyypiltään 8-aukkoinen viisteellinen teräsbetonikantinen jatkuva liittopalkkisilta. Sillan jännemitat ovat 34+42+52+64+80+64+52+42 metriä ja sillan kokonaispituus on 442 metriä. Välituiksi on alustavasti esitetty pilariparia. Maatuet ja Houtskarin pääsaaren puoleinen reunimmainen välituki voidaan perustaa maanvaraisina ja muut välituet paalujenvaraisina. Silta sijoittuu tiegeometrialtaan koko pituudeltaan suoralle. Uutta tielinjaa rakennetaan rantojen tuntumaan noin 650 metriä. Houtskarin pääsaaren puoleinen meripenger on pituudeltaan noin 35 metriä ja penkereen maksimikorkeus on sillan maatuen kohdalla noin 5 metriä keskiveden pinnasta mitattuna. Saverkeitin puoleisen tulopenkereen maksimikorkeus on myös noin 5 metriä. Meripenger ulottuu rannasta lähes yhtä kauas kuin nykyinen lossikalturi. Penkereiden korkeus on pyritty saamaan mahdollisimman matalaksi käyttämällä sillan pystypyöristyssäteenä arvoa S=2000 metriä ja pituuskaltevuuden arvoina 4,0 %. Sillan hyötyleveys on 7,0 metriä, jolloin ajoradan leveys on 6,0 metriä ja pientareiden 0,25 metriä. Sillan kaiteena käytetään normaalia korkeampaa 1,3 metrin kaidetta kevyen liikenteen turvallisuuden takia. Kuten vaihtoehdossa 1, lossi liikennöi rakennustyön ajan nykyisellä paikallaan. 2.3.4 Korkea (18 m) kiinteä silta (VE 3) Siltapaikka sijaitsee Houtskarin pääsaaren puolella nykyisen lossipaikan kohdalla ja Saverkeitin puolella noin 150 metriä eteläänpäin nykyisestä lossipaikasta. Saverkeitin saarella tielinjaus kulkee mökkiasutuksen eteläpuolitse, yhdistyen nykyiseen tiehen noin 250 metrin päässä nykyisestä lossirannasta. Uutta tielinjaa joudutaan rakentamaan rantojen tuntumassa yhteensä noin 800 metriä. Sillan alikulkukorkeus on kulkuaukossa vähintään 35 metrin leveydellä 18,0 metriä keskiveden korkeudesta MW 2000 mitattuna ja sillan vapaa korkeus 19,0 metriä, jolloin on huomioitu 1,0 metrin korkean veden ja aallokon vaikutus. Silta on tyypiltään 7-aukkoinen viisteellinen teräsbetonikantinen jatkuva liittopalkkisilta. Sillan jännemitat ovat 42+52+64+80+100+80+64 metriä ja sillan kokonaispituus 494 metriä. Sillan välituet ovat pilarimaiset. Kulkuaukon viereiset välituet, sekä yksi Houtskarin pääsaaren puoleinen välituki perustetaan paaluille, muut välituet ja maatuet perustetaan maanvaraisesti. Silta sijoittuu tiegeometrian mukaisesti koko pituudeltaan suoralle. Tulopenkereiden pituus on Houtskarin puolella noin 150 metriä ja penkereen maksimikorkeus on sillan maatuen kohdalla noin 7 metriä. Saverkeitin saaren puoleinen tulopenger on noin 40 metriä pitkä ja penkereen maksimikorkeus on 3 metriä. Penkereiden korkeus on pyritty saamaan mahdollisimman matalaksi käyttämällä sillan pystypyöristyssäteenä arvoa S=2600 m, jolloin sillan kuperuus on selvästi havaittavissa, muttei rakenteellisesti häiritsevä. Mataliin penkereisiin on pyritty myös nousujen 1,6 ja 5,6 %:n pituuskaltevuuksilla. Sillan hyötyleveys on 7,0 m, jolloin ajoradan leveys on 6,0 m ja pientareiden 0,25 m. Sillan kaiteena käytetään normaalia korkeampaa 1,3 m:n kaidetta kevyen liikenteen turvallisuuden takia. Rakennustyön ajaksi Houtskarin pääsaaren puoleinen lossilaituri on siirrettävä siltalinjan pohjoispuolelle, sillä sillan ensimmäinen välituki sijoittuu nykyisen lossilaiturin kohdalle. Lisäkustannuksia lossin siirrosta aiheutuu noin 0,4 Mmk. Sivun alkuun