Siltapaikka WATTKAST

			2.3 VAIHTOEHTOJEN KUVAUS
			Tällä sivulla on kuvattu tarkasteltujen vaihtoehtojen ominaisuudet: VE0+Nykyisen lossin kehittäminen VE1Matala kiinteä silta VE2Avattava silta VE3Korkea kiinteä silta VE4Tunneli

				2.3.1VE0+Nykyisen lossin kehittäminen Nykyisen lossin kehittämisvaihtoehdossa Wattkastin 44 tonnin lossi korvataan uudella noin kymmenen vuoden sisällä, kun nykyisen lossin käyttöikä on lopussa. Uuden lossin kantavuus on 70 tonnia, jolloin nykyinen raskaan liikenteen painorajoitus liikennöintivälillä poistuu. Lossin uusimisen yhteydessä lossilaiturin rakenteita uudistetaan hieman. Samoin lossirannan palvelutasoa ja yleisilmettä saatetaan kohentaa jonkin verran. Uuden lossin liikennöintiä ei rajoiteta päiväaikataululla, mutta yöaikataulu jää käyttöön. Nykyisenlainen varalossikäytäntö korjausten ja vuosihuoltojen aikana pitää palvelutason ja toimintavarmuuden jatkossakin korkeana. Wattkastin lossista aiheutuva keskimääräinen viivästys autoliikenteelle on tässä vaihtoehdossa edelleen n. 5 minuuttia. Takaisin tämän sivun alkuun tästä
		Kuva 12.44 ja 70 tonnin lossit

				2.3.2VE1Matala kiinteä silta Siltapaikka sijaitsee n. 20 m nykyisen lossipaikan itäpuolella. Sillan alikulkukorkeus keskiaukossa on vähintään 20 m:n leveydellä => 8.0 m keskiveden korkeudesta mitattuna. Alikulkukorkeudessa on huomioitu korkean veden ja aallokon vaikutus, joten vapaa korkeus keskiveden tasosta on n. 8,5 m. Sillan jännemitat ovat 35+45+55+45+35 m ja jännemittojen summa 215 m. Silta sijoittuu tiegeometrian mukaisesti suoralle ja liittyy sillan p�istä loivilla kaarteilla nykyiseen tielinjaan. Sillan maatuet sijoittuvat rantaviivan yläpuolelle ja rannan suuntainen kulku on mahdollista. Sillan maatuet ja tulopenkereet jäävät näkyviin maisemassa. Sillan pyöristyssäde S=3000 m, jota voidaan pitää normaaliarvona. Pengerkorkeudet sillan päissä ovat n. 4-5 m ja ne mataloituvat nopeasti tien pituuskaltevuuden ollessa 4.0 %. Sillan hyötyleveys on 7,0 m ja ajoradan leveys 6,0 m. Sillan kaiteena käytetään normaalia 1,1 m korkeaa kaidetta. Matalaan kiinteään siltavaihtoehtoon liittyvät korvaavat veneväyläratkaisut on esitetty kohdassa 3.1.6 (ei tässä www-esityksessä, toim huom). Takaisin tämän sivun alkuun tästä
		VE1, havainnekuva

				2.3.3VE2Avattava silta Siltapaikka sijaitsee n. 20 m nykyisen lossipaikan itäpuolella. Sillan alikulkukorkeus keskiaukossa on vähintään 20 m:n leveydellä => 8.0 m keskiveden korkeudesta mitattuna. Sillan vapaa korkeus keskiaukossa on 8,5 m. Sillan jännemitat ovat 35+35+16+38+49+38 m ja jännemittojen summa 211 m. Läppäsilta-aukon vapaa leveys on laivaston mitoitusvaatimusten mukainen eli 10,0 m. Sillan vaaka- ja pystygeometria on sama kuin VE 1:ssa, eli silta sijoittuu suoralle ja liittyy päistään loivilla kaarteilla nykyiseen tielinjaan. Sillan maatuet sijoittuvat rantaviivan yläpuolelle ja rannan suuntainen kulku on mahdollista. Sillan maatuet ja tulopenkereet jäävät näkyviin maisemassa. Sillan pystypyöristyssäde S=3000 m. Pengerkorkeudet sillan päissä ovat n. 4-5 m ja ne mataloituvat nopeasti tien pituuskaltevuuden ollessa 4.0 %. Sillan hyötyleveys on 7,0 m ja ajoradan leveys 6,0 m. Sillan kaiteena käytetään normaalia 1,1 m korkeaa kaidetta. Avattavana siltarakenteena on vertailussa esitetty nk. hollantilaistyyppinen kannen yläpuolisella koneistolla toteutettu silta. Tämän arvioidaan olevan käyttövarmuudeltaan ja toiminnaltaan yhtä hyvän kuin perinteisen alapuolisella koneistolla varustetun läppäsillan, mutta on toteutuskustannuksiltaan n. 0,5 Mmk perinteistä rakennetta halvempi. Nostokoneisto on esitetty sijoitettavan Korppoon puolelta katsottuna toiseen välitukeen, eli lähelle salmen keskellä kulkevaa veneväylää. Mikäli sillan estetiikkaa halutaan hioa, tulisi myöhemmässä suunnitteluvaiheessa vielä tarkastella kannen alapuolisen tai nk. kanteen sijoittuvien nostolaitteiden maiseman sopivuutta ja/tai sijoittamista ensimmäiseen välitukeen. Läppäsillan ohjaus toteutetaan Tielaitoksen liikennekeskuksesta kauko-ohjatusti videokameroiden avulla. Kesäkuukausina sillan avaaminen voidaan sitoa kiinteään aikatauluun, josta tiedotetaan veneilijöille. Tällöin silta avataan tiettyyn aikaan n. 15 minuutiksi, mikäli sillan taakse on kertynyt purjeveneitä. Vaihtoehtoisesti silta voidaan avata suoraan vesiliikenteen tarpeiden mukaan, eli purjeveneen lähestyessä siltaa. Molemmissa vaihtoehdoissa sillan avaaminen sovitetaan sellaisiin ajanjaksoihin, jolloin Wattkastista Korppoon lossille tai lossilta Wattkastiin suuntautuva liikenne ei häiriinny. Öiseen aikaan sekä kesäkauden ulkopuolella sillan aukaisu voidaan tilata liikennekeskuksesta puhelimitse. Veneilijöiden yhteydenottoja ja opastamista varten rantoihin sijoitetaan puhelimet ja kaiuttimet. Samoin tie- ja vesiliikenteen ohjaamiseksi sijoitetaan sillan kannelle ja läppäaukon välitukiin liikennevalot ja kannelle puomit. Vesiliikenteen suojaamiseksi läppäaukon välitukiin sijoitetaan törmäyssuojat. Muita ajojohteita tai kiinnittymislaitteita salmeen ei rakenneta. Takaisin tämän sivun alkuun tästä
		VE2, havainnekuva

				2.3.4VE3Korkea kiinteä silta Siltapaikka sijaitsee vastaavassa paikassa n. 20 m nykyisen lossipaikan itäpuolella, kuin vaihtoehtojen 1 ja 2 linjaus. Korppoon puolella uusi tielinja erkanee nykyisestä n. 150 m ennen lossilaituria ja silta kulkee lossilinjan suuntaisena Wattkastin puolelle, jonne nykyisen tielinjan päälle rakennetaan n. 130 m uutta tulopengertä. Sillan alikulkukorkeus keskiaukossa on => 18,0 m vähintään 40 m leveydellä ja 19,0 m vähintään 20 m:n leveydellä keskiveden tasosta mitattuna. Alikulkukorkeudessa on huomioitu 1,0 m:n veden nousun ja aallokon vara. Sillan jännemitat ovat 40+50+65+75+65+50+40 m ja jännemittojen summa on 385 m. Sillan molemmat päät sijoittuvat 200 m säteiselle kaarteelle. Sillan pystypyöristyssäde S=1500 m, jota voidaan pitää lähes minimiarvona. Sillan pituuden takia maatuet sijaitsevat etäällä rantaviivasta, joten sillan tulopenkereet jäävät puuston sisään, eivätkä juuri näy vesistöön. Tulopenkereiden korkeudet ovat enimmillään n. 8 ja 6 metriä. Rannalla sijaitsevien reuna-aukkojen takia liikkuminen koko rannan leveydellä on vapaata. Sillan hyötyleveys on niinikään 7,0 m ja ajoradan leveys 6,0 m. Sillan kaiteena käytetään normaalia korkeampaa 1,3 m:n kaidetta kevyen liikenteen turvallisuuden takia. Kaiteen yläjohde sijoitetan niin, ettei se peitä maisemaa. Takaisin tämän sivun alkuun tästä
		VE3, havainnekuva

					2.3.5VE4Tunneli Norjan tielaitoksen ohjeiden mukaan on tunnelipoikkileikkauksen mitat sovitettava keskimääräisen vuorokausiliikennemäärän (KVL) ja tunnelipituuden mukaisesti. Koska Wattkastin liikennemäärät ovat verraten pienet (KVL<1000 ajoneuvoa vuorokaudessa) ja koska tunnelipituus on alle 2,0 km, riittää tässä tapauksessa 8 m leveä minimitunneli, jonka poikkileikkausmitat ovat viereisen kuvan mukaiset. Tunnelissa on syytä varautua kevyeen liikenteeseen. Norjan tielaitos sallii kevyttä liikennettä tunnelissa, jonka kokonaispituus on < 4 km. Tämä edellyttää ilmastoinnin, valaistuksen ja meluntorjunnan mitoitusta näitä vaatimuksia vastaavasti. Mikäli kevyen liikenteen järjestelyt hoidetaan muulla tavoin, esim. bussikuljetuksin, voidaan em. laitteiden tasosta tinkiä huomattavasti. Tunneleissa on joissakin tapauksissa myös varattu tilaa ajoneuvojen kääntymiselle. Wattkastin kohdalla tunnelipituus on verraten pieni ja riskiluokka alhainen. Kääntymispaikkoja ei näin ollen välttämättä tarvita. Kääntymispaikkojen kustannukset ovat kuitenkin verraten pienet, joten niitä voidaan joka tapauksessa rakentaa 1-2 kpl. Tunnelin liikenneteknisissä mitoissa on otettu huomioon ilmastoinnin, lämpöeristeiden, valaistuksen ja mahdollisten muiden johtojen vaatimat tilat. Koska tunneli on kohtuullisen lyhyt, se on lämpöeristettävä koko pituudellaan. lämpöeriste voi samalla toimia tunnelissa liikennemelun vaimentimena. tunnelin kattoon jää luontevasti tilaa ilmastointilaitteiden ja valaistuslaitteiden asentamiseen. Tunnelin molempiin päihin on rakennettava betoniset kaukalot. kaukaloiden kohdalla tie viedään jyrkästi maanpinnan alle. Betonikaukalot ovat yleensä kalliimpia rakentaa kuin kalliotunneli. tunnelin suuaukoista tulevia lisäkustannuksia voidaan pienentää, mikäli tunneliosuus alkaa luonnollisen kalliokumpareen kohdalla. Tässä tapauksessa tunnelin suuaukon paikkoja ei ole tarkemmin optimoitu. Vedenalaisilla osilla kalliotunnelin voidaan katsoa vaativan vähintään 15 m ehjää kalliota tunnelin katon yläpuolelle. Muualla riittää 5 m katon vahvuus. Tunnelin kustannusarviossa (taulukko 4, kts. varsinainen raportti) n oletettu, että alueen kallioperä on koko tunnelilinjalla yhtenäistä ja normaaliin tunnelirakentamiseen soveltuvaa. Mahdolliset ruhjeet, rakovyöhykkeet, rapautuneisuus ja kalliojännitykset nostavat rakentamiskustannuksia huomattavasti. Takaisin tämän sivun alkuun tästä
			VE4, poikkileikkaus