Valinnat
    Tiehallinto
     
     edellinen sivu


    Fagervikin museotie Inkoossa

    wpe2A.jpg (24222 bytes)

     
    Fagervikin museotie (maantie nro 1050) noudattelee keskiajalta per�isin olevan Turun ja Viipurin v�lisen suuren rantatien linjausta. Rantatie kulki pitkin etel�ist� rannikkoa vanhimpien pit�jien ja satamapaikkojen kautta. Sen perustamisajankohtaa ei tunneta, mutta sit� on pidetty yhten� Suomen vanhimmista teist�. Suuresta rantatiest� hyv�ksyttiin vuonna 1982 museotieksi Fagervikiss� yhden kilometrin mittainen osa.

    Tien vanhuutta todistavat maininnat 1400-luvulla Kymijoen suuhaarojen yli johtaneista silloista. Rantatie oli Ruotsin ja Ven�j�n v�linen valtakunnallinen tie sek� Turun ja Viipurin linnojen yhdysside. Fagervikin rautaruukki perustettiin 1600-luvulla. Rautajalosteiden kuljetuksiin tarvittiin hyvi� liikenneyhteyksi� ja merenkulun lis�ksi maantie tarjosi palveluksiaan.

    Fagervikin rautaruukki

    Fagervikin rautaruukki perustettiin vuonna 1646. Tukholmalainen kauppias Carl Billsten sai tuolloin luvan rakentaa sinne masuunin eli malmin sulatusuunin. Fagervik, kuten muutkin L�nsi-Uudenmaan ruukit, oli osa Ruotsin rautateollisuutta, jolla 1600-luvulla oli johtava sija Euroopassa. Fagervikin koskien sijainti meren ��rell� oli raudan tuotannolle edullinen. Rautamalmi tuotiin Ruotsista ja osa tuotannosta laivattiin takaisin Tukholmaan. Billsten omisti my�s Billn�sin ruukin Pohjan pit�j�ss�. Masuunin lis�ksi rakennettiin raudan jalostamisessa tarpeelliset kankivasarapaja ja nippupaja vesivoimalla toimivine laitteineen. Billsten tuotti viel� masuunille valimon ja koskeen vesisahan sek� rakennutti p��rakennuksen ja muita talous- ja asuinrakennuksia. Isonvihan aikana 1713 � 21 ruukki h�vitettiin maan tasalle.

    Sodan j�lkeen tukholmalaiset veljekset Johan Wilhelm ja Michael Hising ostivat Fagervikin sek� Billn�sin ruukin ja Skogbyn masuunin. Rakennukset ja laitteet kunnostettiin ja tuotanto elpyi nopeasti. Uuden tuotteen � tinatun l�kkipellin � valmistus k�ynnistettiin heti kaupan j�lkeen 1730-luvulla. Tuolta ajalta on s�ilynyt ruukin kirkko.

    Michaelin pojan Johanin omistuksessa alkoi ruukin varsinainen kukoistus. Masuuni uusittiin ja rakennettiin uudet kanki- ja nippuvasarapajat. Pommerin sota oli pys�hdytt�nyt l�kkipellin tuotannon Keski-Euroopassa. Niinp� ruotsalaisen pellin hyv�n menekin takia pystytettiin suuri l�kkipeltipaja ja tinaamorakennus. Pellin tuotanto oli Pohjoismaiden ja ehk� koko maailman suurinta.

    Johan Hisingerin aikana rakennettiin uusi p��rakennus sivurakennuksineen. Sen suunnitteli Turun kaupunginarkkitehti Christoffer Friedrich Schr�der. Ruukinkadun rakennukset on pystytetty vuonna 1775 sattuneen tulipalon j�lkeen. Raudan tuotannon keitt�misen ohessa puutarhanhoito oli ruukilla t�rke��. Harvinaisia puita istutettiin ja viinik�ynn�ksest� saatiin ensimm�inen sato 1779. Nykyiset kasvihuoneet ovat 1840-luvulta.

    Ruukin toiminta laantui v�hitellen 1800-luvun j�lkipuoliskolla. Masuunin k�ytt� lopetettiin jo 1850-luvulla. Siit� on en�� j�ljell� v�h�inen raunio.

    Kanki- ja nippuvasarapajojen laitteita uudistettiin viel� 1860-luvulla, mutta koskivoimaan ja puuhiilen k�ytt��n perustuva raudantuotanto ei en�� ollut kilpailukykyist�. Ruukki lakkautettiin kokonaisuudessaan 1902. Osa pajoista on restauroitu 1981 � 91 museoviraston valvonnassa.


      Alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sis�lt�