LIITTYMÄT Perusverkon eritasoliittymien liikenneturvallisuus takaisin S12 etusivulle Yleistä Tavoitteet Selvityksen lähtökohdat Analyysit Kehittämistoimenpiteitä Lisätietoja seuraavasta julkaisusta Perusverkon eritasoliittymän turvallisuus, Tielaitoksen selvityksiä 21/1999, TIEL 3200566 Perusverkon eritasoliittymien turvallisuus, Tietoa Tiensuunnitteluun nro 47 Yleistä Perusverkolla eli muilla kuin moottori- ja moottoriliikenneteillä, liittymät ovat yleensä tasoliitymiä. Perusverkon eritasoliittymä voi tulla kysymykseen tasoliittymän sijaan toimivuuden, turvallisuuden, maaston tai estevaikutuksen takia. Perusverkon eritasoliittymässä risteävät tiet liitetään toisiinsa yhdellä tai useammalla rampilla. Tavoite Selvityksen tavoitteena oli selvittää: Perusverkon eritasoliittymän liikenneturvallisuus verrattuna tasoliittymätyyppeohin Onnettomuuksien tapahtumapaikat eritasoliittymissä Ohjeiden kehittämiseen tarvittavaa taustatietoa takaisin alkuun Selvityksen lähtökohdat Selvitys tuloksineen on laadittu seuraavista lähtökohdista: 95 analysoitua eritasoliittymää Vuosien 1990-1997 aikana poliisin tietoon tulleita onnettomuuksia oli näissä 591 Onnettomuuksista henkilövahinkoihin johtaneita oli 167 Henkilövahinko-onnettomuuksista 16 johti kuolemaan Onnettomuuksien tapahtumapaikka selvitettiin poliisin onnettomuuslomakkeista Liittymän vaikutusalueen pituus eritasoliittymissä oli keskimäärin 1200m. Vastaavana pituutena T-liittymissä käytetty 600m, X-liittymissä 800m ja valo-ohjatuissa liittymissä 1000m Analyysit Kaksisajorataisella tiellä henkilövahinkoon johtanut, hvj-onnettomuusaste 0,07 oli suurempi kuin yksiajorataisella tiellä sijaitsevan eritasoliittymän hvj-onnettomuusaste 0,08. Tasoliittymien hvj-onnettomuusaste on suurempi kuin perusverkon eritasoliittymän hvj-onnettomuusaste kiertoliittymää lukuunottamatta. Perusverkon eritasoliittymän onnettomuusaste 0,07 T-liittymän onnettomuusaste 0,12 Nelihaaraliittymän onnettomuusaste 0,17 Valo-ohjatun liittymän onnettomuusaste 0,10 Kiertoliittymä 0,06 Onnettomuudet jakautuvat eri osilla seuraavasti: Päätiellä, ramppiliittymän ulkopuolella 33% Sivutiellä, ramppiliittymän ulkopuolella 17% Liityttäessä rampilta päätielle 11% Liityttäessä rampilta sivutielle 20% Rampilla 4% Käännyttäessä rampille päätieltä 7% Käännyttäessä rampille sivutiellä 7% Onnettomuustyypeittäin onnettomuudet (ei eläinonnettomuudet) jakautuivat: Samaan ajosuuntaan ajavat, ei kääntymistä 24%   Samaan ajosuuntaan ajavat, kääntyminen 9%   Kohtaamisonnettomuus 5%   Ajo vastakkaisiin ajosuuntiin, kääntyminen 5%   Ajo risteäviin ajosuuntiin, ei kääntymistä 8%   Ajo risteäviin ajosuuntiin, kääntyminen 18%   Jalankulkuonnettomuus muualla kuin suojatiellä 1%        Suistumisonnettomuus 20%       Muu onnettomuus 10%       Yleisimmät onnettomuustyypit kääntymisonnettomuuksissa ovat: Tutkittujen eritasoliittymien kevyen liikenteen onnettomuuksien sijainti ja onnettomuuksien vakavuus päätien/sivutien rampin läheisyydessä on esitetty alla olevassa kuvassa. Huomattava osa polkupyöräilijöiden onnettomuuksista tapahtui liittymässä ramppia ylitettäessä. Tyypillistä eritasoliittymille, joissa tapahtui keskimääräistä enemmän onnettomuuksia Eritasoliittymän välittömässä läheisyydessä oli useita tienkäyttäjän havainnointia vaativia kohteita Liittymän vilkkaus etenkin sivutiellä näytti lisäävän onnettomuuksia Rampin päättyminen nelihaaraliittymään lisäsi liittymän onnettomuusriskiä Eritasoliittymissä, joissa tapahtui keskimääristä enemmän henkilövahinkoihin johtavia onnettomuuksia Suistumisonnettomuuksien osuus oli keskimäärä istä suurempi (33%/22%) Onnettomuudessa oli pyöräilijä osallisena keskimääräistä useammin (27%/13%) Liittymätyyppikohtainen tarkastelu Yksi- ja kaksiramppisissa eritasoliittymissä onnettomuusaste oli yhtä suuri Kolmiramppisessa eritasoliittymässä oli onnettomuusaste yksi- ja kaksiramppisia eritasoliittymiä suurempi Kolmiramppisessa eritasoliittymässä tapahtui 2,5 kertaa enemmän suistumisia kuin keskimäärin eritasoliittymissä Suuntaisliittymällä varusteussa eritasoliittymässä onnettomuusaste on hieman pienempi kuin muissa kaksi- ja useampiramppisissa eritasoliittymissä. Päätien suuntaisliittymissä tapahtuu paljon peräänajoja (30% kaikista onnettomuuksista) Kun ramppi päättyy nelihaaraliittymään, on eritasoliittymän onnettomuusaste noin 20% suurempi kuin eritasoliittymässä, jossa rampit päättyvät T-liittymään Kehittämistoimenpiteitä Eritasoliittymien turvallisuuden paranemiseksi tehtävät toimenpiteet tulisivat kohdistaa Ramppiliittymiin ja niissä vasemmalle kääntymisiin (liittymän muotoilu, mm. pisaramalli) Peräänajojen onnettomuusriskin pienentämiseen (Erkanemis- ja liittymiskaistat, suuntaisliittymän joustava muotoilu) Kevyen liikenteen onnettomuuksien estämiseen (tasoylitysten välttäminen) Suistumisonnettomuuksien lieventämiseen (kiinteiden rakenteiden suojaaminen kaiteella tai myötäävien materiaalien käyttö, tehokas talvikunnossapito) takaisin alkuun takaisin "liittymät" -alkusivulle S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö