Yleistä
Maailmalla yleisimmin käytetty palvelu- ja välityskykytarkastelujen opas on Highway Capacity Manual (
HCM ). Se pohjautuu pohjoisamerikkalaisiin liikenne- ja tiestöolosuhteisiin. Viimeisimmät suuret uudistukset
käsikirjaan on tehty vuosina 1985 ja 2000. Osatarkastuksia on tehty vuosina 1994 ja 1997.
Vastaava saksalainen käsikirja julkaistiin vuonna 1994.
Suomessa ei ole laadittu omaa kattavaa palvelutasotarkastelujen käsikirjaa. Tarkastelut ovat pääosin
pohjautuneet teiden linjaosuuksien osalta amerikkalaiseen HCM-menetelmään.
Liittymissä on maassamme paljon käytetty ruotsalaisia menetelmiä ja niiden pohjalta laadittua CAPCAL-ohjelmaa,
koska menetelmä perustuu samankaltaisiin olosuhteisiin kuin meillä.
takaisin alkuun
Moottoriteiden palvelutasot
Uudistetussa HCM käsikirjassa oleva nopeuden ja liikennemäärän
kuvaaja on lähellä suomalaisia tuloksia. Suomessa mitatut moottoritieosuuksien maksimivälityskyvyt
ovat sopusoinnussa HCM:n kanssa. Liikennetiheys (ajoneuvo/km/kaista) on keskeisin palvelutasoon vaikuttava tekijä.
Saksassa käytetty menetelmä, jossa matkanopeutta käytetään palvelutason mittarina, ei
kovin hyvin kuvaa suomalaisia olosuhteita.
Moottoriteiden sekoittumisalueiden palvelutason määrittelyssä HCM:n käyttö edellyttää
parametrien tarkistamista Suomen olosuhteisiin. Ruotsalaista menetelmää käytettäessä välityskykyarviota
on tarpeen korjata ylöspäin.
Moottoriteiden ramppiliittymien toimintaan vaikuttaa liikenteen kaistajakauma, joka Suomessa poikkeaa amerikkalaisista
moottoriteistä. Ramppiliittymien tarkasteluissa suositellaankin ruotsalaista menetelmää sekä
sen rinnalla saksalaista käsikirjaa.
takaisin alkuun
Yksi- ja kaksiajorataisten
maaseudun teiden palvelutasot
Monikaistaisilla teillä ainoastaan HCM tarjoaa menetelmän
palvelutason määrittämiseksi. Palvelutaso määritellään tiheyden ja vapaan nopeuden
perusteella. Vapaa nopeus arvioidaan kenttämittausten tai nopeusrajoitusten ja tien geometrian perusteella.
Kaksikaistaisilla teillä on käytetty HCM:iin perustuvaa suomalaista laskentaohjetta. Menetelmään
ja perusarvoihin on odotettavissa muutoksia äskettäin valmistuneen tutkimuksen pohjalta.
Liittymien palvelutasot
Valo-ohjauksettomien liittymien toimivuustarkasteluissa suositellaan käytettäväksi Capcal 2-ohjelmaa.
Capcal 2:ssa menetelmää on kehitetty kriittisen aikavälin, palveluajan laskentamenetelmän,
kaistajakautuman ja lyhyiden kaistojen tarkastelun osalta.
Nykyinen valo-ohjauksen suunnittelun käsikirja (LIVASU 95) tarkastelee lyhyesti liittymien välityskykyä
ja palvelutasoa. Käsikirja suosittelee vuoden 1977 ruotsalaiseen käsikirjaan perustuvaa menetelmää.
Uudet suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat tämän menetelmän vanhentuneeksi
ja valo-ohjauksisten liittymien välityskykyä aliarvioivaksi.
Myös valo-ohjattujen liittymien analysointiin Capcal 2 -ohjelma on suositeltavin menetelmä. Syksyllä
2002 valmistuneessa tutkimuksessa (Capacity and Level of Service of Finnish Signalized Intersections, Finnra Reports
25/2002) havaittiin kyseisellä ohjelmalla kuitenkin konvergointiongelmia liikennetieto-ohjauksen analysoinnissa.
Ohjelmaa käytettäessä onkin tarpeen syöttää kiertoaika ja vihreät ajat käsin,
tai ainakin varmistaa ohjelman laskeman ajoituksen realistisuus.
Valo-ohjattujen liittymien välityskyvyn ja palvelutason arviointi kaipaa ajantasaista ohjetta. Myös palvelutason
mittarit ja kriteerit tulisi määritellä nykyistä selkeämmin. Tehdyt selvitykset tarjoavat
lähtökohdan tarkistamistyölle.
takaisin alkuun
takaisin pääteiden
palvelutaso ja kapasiteetti -sivulle
S12 etusivulle |
|
|
