LAATANLAMMEN POHJAVESIALUEEN SUOJAUSTARVESELVITYS

• pohjavesialueen länsiosassa, valtatien 17 ja Kaavin maantien kohdalla noin 730 metrin matkalla (plv 23 970 – 24 700)
• tämän tiesuunnitelman loppupäässä noin 200 metrin matkalla (plv 26 600 – 26 200)

• valtatie 17, Kaavin maantien risteyksen länsipuolella; 4 400 ajon./vrk
• valtatie 17, Kaavin maantien risteyksen itäpuolella; 2 400 ajon./vrk
• Kaavin maantie; 2 000 ajon./vrk

Savo-Karjalan tiepiirin talvihoitotavoitteiden mukaisesti nykyisin Laatanlammen pohjavesialueella käytetään talvisuolaa valtatiellä 17 liukkauden torjuntaan hyvin vähän, alle 1.5 tonnia/km vuodessa. 1990-luvun alkuvuosina suolankäyttö oli selvästi runsaampaa, noin 3-5 tonnia/km vuodessa. Kaavin maantiellä talvisuolan käyttö on vielä vähäisempää, koska suolaa käytetään vain suolahiekkana. Siten suolaa käytetään alle 1.0 tonnia/km vuodessa.

Laatanlammen pohjavesialueen pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 3.59 km² ja antoisuus 2000 m³ vuorokaudessa. Pohjavesialueella on toiminnassa Melalahden vedenottamo, joka sijaitsee Rissalanlammen eteläpuolella. Melalahden varavedenottamo sijaitsee Laatanlammen pohjoisrannalla. Tämä vedenottamo ei ole ollut toiminnassa vuodesta 1991.

Vanha vedenottamo, varavedenottamo (= rantakaivo) sijaitsee Laatanlammen luoteispuolella, noin 250 metrin päässä Kaavin maantieltä. Tämä rantakaivo suljettiin vuonna 1991, jolloin otettiin käyttöön nykyinen Melalahden vedenottamo. Sulkemisen syynä oli huonolaatuinen vesi, johtuen mm. korkeista rauta- ja mangaanipitoisuuksista; rautapitoisuus 0.5 mg/l ja mangaanipitoisuus 0.3 mg/l ylittävät Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiraja-arvot 0.2 ja 0.1 mg/l.

Myös Melalahden vedenottamossa on ollut raudan suhteen ongelmia. Tästä johtuen samalle alueelle rakennettiin marraskuussa 1998 uusi kuilukaivo, jonka vedessä ei ole ilmennyt rauta- tai mangaaniongelmia.

Melalahden vedenottamon kapasiteetti on 500 m³/vrk ja käyttömäärä tällä hetkellä 230 m³/vrk. Vedenottamolta saa vetensä Melalahden taajama (noin 700 asukasta) ja lähistön haja-asutus (Riistaveden kylän vesihuolto-osuuskunta 150 taloutta, Leppärannan vhok 97 taloutta, Ryönän vhko 38 taloutta ja Melaniemen vhok 5 taloutta).

Kesällä 1999 tutkimusalueelle asennettiin 9 kpl pohjavesiputkia. Putkista otettiin vesinäytteet heinäkuussa ja joulukuussa varsinkin kloridipitoisuuden määrittämiseksi. Lisäksi selvitettiin vedenpinnankorkeustasot. Sähköisiä maavastusluotauksia suoritettiin alueella loka-marraskuussa. Maaperää selvitettiin myös koekuoppatutkimuksen avulla (10 kpl). Näytteistä selvitettiin laboratoriossa rakeisuudet ja osasta näytteitä myös vedenläpäisevyydet. Jo aikaisemmin uuden valtatien 17 linjan kohdalla oli suoritettu kairauksia kahden metrin syvyydelle.

Kuopion kaupungista saatiin tietoja mm. Melalahden vedenottamoiden vesianalyyseistä ja käyttömääristä. Savo-Karjalan tiepiirin kautta selvitettiin alueen tiestön suolaushistoria ja tämän hetkinen suolauspolitiikka.

Maaperätutkimusten perusteella voidaan sanoa, että pohjaveden muodostuminen tutkimusalueella on hyvin vähäistä, koska maaperän koostumus on tyypillisesti hiekkaista silttiä (hkSi) – savista silttiä (saSi). Nämä kerrokset ulottuvat koekuoppatutkimuksen perusteella tyypillisesti ainakin neljän metrin syvyyteen, jota syvempää ei ole tehty tutkimuksia. Näiden maa-ainesten vedenläpäisevyysarvot ovat pienet 10^-7 – 10^-8 m/s. Valtatien 17 alueella on siten jo luontaisesti pohjavedensuojaukset.

Sähköisten maavastusmittausten perusteella tutkimusalueen maaperä on erittäin monimuotoinen ja pienipiirteinen. Tutkimuksen perusteella saattaa lyhyelläkin matkalla esiintyä sekä pysty- että vaakasuuntaista vaihtelua rakeisuuskoostumuksessa, vaikka maanpinnalta käsin vaikuttaisi maaperä olevan tyypillisesti harjuainesta, hiekkaa ja soraa. Paksummat paremmin vettä johtavat vyöhykkeet alkavat linjan A perusteella valtatiestä 100 m pohjoiseen vedenottamon suuntaan mentäessä.

Tutkimusalueen kautta (vt 17) kuljetetaan vuosittain vaarallisia aineita alle 100 000 tonnia vuodessa. Tiesuolan käyttö on hyvin vähäistä, alle 1.5 tonnia/km/v. Alueella olevan Melalahden vedenottamon kloridipitoisuus on hyvin alhainen, 2-3 mg/l. Vedenottamon kloridipitoisuuteen ei ole havaittavissa tiesuolankäytön vaikutusta, vaikka 1990-luvun alussa suolan käyttömäärät olivat selvästi nykyistä suurempia, 3-5 tonnia/km/v. Myös suoritetut maaperätutkimukset ja pohjavesiputkitulokset tukevat käsitystä, että valtatieltä 17 ei ole selvää hydrogeologista yhteyttä Melalahden vedenottamolle. Laatanlammen pohjavesialueen ja siten myös Melalahden vedenottamon riskiluku on hyvin alhainen, 61.

Suoritettujen maaperätutkimusten perusteella valtatien 17 alueella maaperä on tiivistä silttihiekkaa – savista silttiä useiden metrien paksuudelta. Siten alueella on jo luotaisesti pohjavedensuojaukset. Esim. liikenneonnettomuudessa vaarallisten aineiden joutuessa maaperään ne saadaan sieltä poistettua ennenkuin ne mahdollisesti joutuisivat läheiseen Laatanlampeen.

Kuivatuksen suunnittelussa (rakennussuunnitelma) tulee Laatanlammen pohjavesialueella, valtatien 17 kohdalla, pintavedet johtaa siten, että ne eivät joudu Laatanlampeen. Pintavedet tulee siten purkaa eteläpuolella olevalle savikkoalueelle.

Edellä esitettyjen tutkimustulosten ja kriteerien perusteella tutkimusalueelle, Laatanlammen pohjavesialueelle, ei ole tarpeellista rakentaa useita miljoonia markkoja maksavia pohjavesisuojauksia.

Päivitetty 04.10.2000 oam/tc