Tiivistelmä

Kotalahden luontoselvityksen tavoitteena oli kartoittaa luonnon nykytila valtatien 5 ympäristössä sekä tuottaa luontoa ja maisemaa koskeva perustutkimusaineisto, jota tarvitaan arvioitaessa erilaisten tiekäytävävaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusarvioinnin laatii tielaitoksen konsultointi.

Kotalahden luonto- ja maisemaselvitys kattoi valtatien 5 lähiympäristön noin 10 km matkalla välillä Mt 531 - Paukarlahti. Alueen länsipuolelle jäävät Ylä-Koirus ja Huuhtijärvi, itäpuolelle Koiruksen Oravilahti ja Melanen. Paukarlahden valtakunnallisesti arvokas kyläalue on inventoitu aiemmin (Rönkä 1993), jolloin nyt suunnitteilla olevan tiekäytävän kohdalla ei tullut esiin erityisiä luonto- ja maisema-arvoja muualla kuin vanhoissa pihapiireissä ja hautausmaalla.

Tutkimusalue rajattiin siten, että maastotutkimukset ulottuivat 5-tien itäpuolella enintään 0,5 km päähän tiestä, koska Kotalahden avolouhos rajoittaa tiekäytävän viemistä itään päin. Tien länsipuolta tutkittiin enimmillään 0,5-1,5 km etäisyydelle, koska alueelle mahtuu enemmän tievaihtoehtoja ja alueelta on tavattu laajan reviirin vaativia häiriöherkkiä eläinlajeja. Maastotutkimukset suoritettiin 9.5.-12.6.2000. Lisäksi olivat käytettävissä Haasialahden perinnemaisemien inventointitulokset (H. Ilaskari) ja perhoslaskentatulokset Kotalahden Käpylästä (A. Ylönen).

Tutkimusalueen maisemarakennetta on vaikea hahmottaa 5-tieltä käsin, koska tienvarret ovat kauttaaltaan varsin sulkeutuneet. Perusmaisemarakenne on Leppävirralle tyypillisesti voimakkaasti luodekaakkosuuntautunut. Alueella on luonnontilaisia jokiosuuksia, viisi pikkulampea ja kolme lähdettä. Korkeimmat mäet kohoavat 120 m mpy. Kallioperä on pääosin graniittia ja suonigneissiä - Koiruksen ympäristössä myös kiilleliuskemaista gneissiä - ja maaperä moreenia. Viljavaa savihiesu- ja multamaata esiintyy viljelysten ja jokien tuntumassa. Alueen eteläosissa sijaitsevat laajimmat turvesoistumat on pääsääntöisesti ojitettu.

Kasvillisuustyypit vaihtelevat mosaiikkimaisesti kuivista puolukkakanervakankaista reheviin lehtojuotteihin. Valtaosa tutkimusalueesta on talousmetsäkäytössä olevaa tuoretta / lehtomaista kuusikangasta ja kangaskorpea. Varttuneita metsiä on varsin runsaasti ja kuusikoissa esiintyy yleisesti sekapuustona kookkaita haapoja, millä on yhteys alueen tiheään liito-oravakantaan.

Valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja ei tavattu. Sen sijaan alueellisesti uhanalaisista lajeista maakunnallisesti merkittäviä ovat Kivimäen seudun luonnonkulleroniityt. Hoidettuja luonnonkulleroniittyjä ei liene tiedossa enää missään muualla Pohjois-Savossa. Muita alueellisesti uhanalaisia kasveja ovat karjalanruusu (Mertajoki), kesämaitiainen (Haasialahden perinnemaisemat), kevätlehtoleinikki (eri puolilla laidun- ja lehtoalueilla), metsälehmus (Huuhtijärven Talvilahti) ja harjumasmalo (kaivosjätealue v.1984). Löydönlammen seudulla esiintyy harvinaisia sieniä, mm. maatähti ja pallomörsky.

Valtakunnallisesti uhanalaisista nisäkkäistä alueella liikkuu karhuja, saukkoja ja liito-oravia. Näistä liito-orava (vaarantunut laji) muodostaa pysyviä reviirejä. Alueen liito-oravakanta on Pohjois-Savossa poikkeuksellisen tiheä: kahdeksan asuttua reviiriä ja yksi vanhempi reviiritieto. Liito-oravien pääleviämiskeskus sijaitsee Haasialahden perinnemaisemissa, mistä käsin liito-oravat ovat vallanneet liki kaikki soveliaat elinympäristöt valtatien ympäristöstä.

Tutkimusalueella on vahvat kanalintu- ja petolintukannat sekä useita palokärki- ja tiltalttireviireitä kattavasti läpi tutkimusalueen. Tiltaltti luokitetaan nykyisin vaarantuneeksi lajiksi. Silmälläpidettäviksi luokitetuista linnuista alueella pesivät / ruokailevat säännöllisesti kaakkuri (Kivilahti, Ahvenlammet), mehiläishaukka (Huuhtijärvi), käki, metso, teeri, pikkulepinkäinen ja varpunen.

Muita huomionarvoisia pesimäkautena tavattuja lintuja ovat joutsen (Kivilahti), kuikka (pesii tien länsipuolen lahdilla), kurki, pyy, lehtopöllö (Melanen), varpuspöllö, viirupöllö ja pyrstötiainen (poikaspesä Kivimäki). Kaivosalueella pesivät mm. kiuru, keltavästäräkki ja törmäpääsky.

Uhanalaisista perhoslajeista on Käpylästä tavattu huhtasinisiipi ja naavamittari. Jokseenkin harvinaisista tai taantuneista lajeista on havaittu ketokultasiipi, haapaperhonen ja suokeltaperhonen.

Muista eläinlajeista mainittakoon kyy, rupikonna (Ahvenlammet), rapu (Mertajoki), kettu, mäyrä ja kanadanmajava (Kivilampi ja Mertajoki). Alueen hirvikanta kuuluu Pohjois-Savon tiheimpiin. Hirvet ylittävät valtatietä jatkuvasti siirtyessään vasomis-, ruokailu- ja talvilaidunalueilleen. Eniten hirviä vasoineen liikkuu kesäaikaan Melasen, pienten suolampien ja peltojen tuntumassa.

Koko tutkimusalueen luonnon ja maiseman suhteen merkittävimmäksi alueeksi nousee joka suhteessa Haasialahden - Kivilammen välinen laaja, luonnon suhteen poikkeuksellisen monimuotoinen perinnemaisema-alue. Tällä alueella sijaitsevat maakunnallisesti merkittävät Haasialahden perinnemaisemat ja pienvetenä arvokas Löydönlampi jyhkeine kalliojyrkänteineen. Maanomistaja on saanut ympäristönhoito-tukea Haasialahden perinnemaisemien hoitoon.

Haasialahden - Kivilammen alueella on lisäksi kaksi lähdettä (toinen kaivoksi kunnostettu), luonnontilainen puro, vanhaa metsää, luonnonkulleroniitty, kesämaitiaisesiintymä, erikoisia sieniä, neljä liito-oravareviiriä, hirvien vasomisalue, metson, teeren, hiirihaukan, varpushaukan ja pyrstötiaisen pesimäreviirit, ketokultasiiven esiintymisalue, viljelykäytössä oleva pelto, mullilaidun ja hevoslaidun.

Luonto- ja maisemaselvityksen perusteella tielinjauksen säilyttäminen kutakuinkin nykyisellä paikallaan aiheuttaisi luonnollisesti vähiten maisemavaurioita ja muutoksia luonnonolosuhteissa. Jos ja kun tielinjausta joudutaan ahtaissa paikoissa siirtämään, tulisi erityisesti tutkia keinoja välttää tiekäytävän sijoittamista edellämainitun Haasialahden - Kivilammen ainutlaatuiselle maisema-alueelle.

Päivitetty 26.10.2000 kyk/tc